Ratkaisut lehden 8/2020 pulmiin
Mistäs tiesit?
1. Nazima Razmyar
2. Hevosen väri
3. Pyöräilyn
4. Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri
5. Jääkiekkoilija Hannes Hyvösen
6. Suomalainen
7. Skodan
8. 225 kilometriä
9. Valkeakoskella
10. 8.marraskuuta
10+ Laatokkaan
Pakko tietää
1. Oikea vastaus: a) Hioke tullattiin viininselkeytysaineena.
Pietarilaiset paperinvalmistajat halusivat salata käyttävänsä puuhioketta, sillä heidän asiakkaansa arvostivat tasokasta lumppupaperia ja odottivat, ettei paperissa ole puuta. Tullihuijauksen lisäksi puuhioketta vedettiin tehtaille öisin, jotta sen käyttö pysyisi paremmin salassa.
Vähitellen ennakkoluulot puuhioketta kohtaan hälvenivät. Osittain tai kokonaan puusta valmistettu paperi alkoi käydä paremmin kaupaksi. Samalla laski paperin hinta ja sen käyttö lisääntyi.
Ennen puuhioketta paperin raaka-aineena käytettiin lumpun kanssa myös olkimassaa. Sen valmistuksessa käytettiin keittovaiheessa raaka-aineena kalsinoitua soodaa ja kalkkikiveä.
2. Oikea vastaus: d) Laskemaan johtajiston palkkoja – eli omiaan – määräajaksi.
Määräaika oli heinäkuun alusta vuoden loppuun. Valtio oli määrännyt samalle ajalle suurituloisille lisäveron. Yhtyneitten toimitusjohtajan Niilo Hakkaraisen johdolla johtajat laskivat, että palkanlaskulla johtajille koituva ansionmenetys olisi mitätön ja yhtiön saama hyöty ”ihan mukava”. Kyse oli Hakkaraisen mukaan vastalauseesta jatkuville veronkorotuksille, metsäteollisuuden maksettaviksi sälytetyille lisäkuluille ja valtion menojen hillittömälle lisäämiselle.
Lisäveroa joutuivat maksamaan ne, joiden tulot ylittivät 6 540-7 050 euroa.
Tarkat määrät riippuivat tuolloin käytetyistä ennakonpidätysluokista, joihin veronmaksajat oli jaettu. Lisävero oli tosiasiassa kertaluonteinen valtion pakkolaina, joka oli tarkoitus maksaa takaisin 10 prosentin korolla vuoden 1978 lopulla. Johtajat saattoivat arvioida jäävänsä korosta huolimatta tappiolle, koska inflaatio oli ollut 17,5 prosenttia vuonna 1974 ja 17,8 prosenttia vuonna 1975. Vuonna 1976 se oli vielä 14,4 prosenttia ja vuonna 1977 12,6 prosenttia, kunnes laski vuosina 1978-1979 noin 7,5 prosenttiin.
Hakkaraisen mukaan Yhtyneiden hallituksen jäsenet eivät ymmärtäneet protestin jujua tai pitivät sitä ainakin omituisena. Hallitus kuitenkin suostui, koska johtajat itse halusivat palkkojaan laskea.
Kun valtion verohallinnon ennakontarkastajat olivat tulleet seuraavan kerran normaalille kierrokselleen, he halusivat ensimmäisen tarkastaa, oliko palkanalennus todella tapahtunut.
Mistäs tiesit?
1. 20100 asukasta
2. Jämsässä
3. Muleta
4. Minsk
5. Turussa
6. Harvainvalta
7. Painin
8. Arttu Viskari
9. Konekiillotettua sanomalehtipaperia
10. Keittoa
10+ Valko-Venäjä
Pakko tietää
1. Suurlakon aikana marraskuussa 1905 Voikkaan, Kymintehtaan ja Kuusankosken paperityöläiset vangitsivat paikallisia tehtaanjohtajia ja joitakin mestareita.
Mitä johtajat joutuivat tekemään ennen kuin pääsivät vapaiksi?
a) Kirjoittamaan runon työläisille.
b) Väittelemään tasa-arvosta lakkojohtajien kanssa.
c) Viemään ruokaa ja vaatteita lastenkotiin.
d) Kuuntelemaan viisi esitelmään työväenliikkeestä.
Oikea vastaus: d) Kuuntelemaan viisi esitelmään työväenliikkeestä. Esitelmät piti kivityömies Frans Tila, joka oli saapunut paikalle Kotkan lakkokomitean lähettämänä.
Tilanne Kymenlaaksossa oli poikkeuksellinen: Suurlakko oli suomalaisten yhteinen kansannousu Venäjän sortovaltaa vastaan, mutta Kymenlaaksossa se kohdistui myös tehtaanjohtajiin. Syynä oli katkeruus, joka johtui työläisten häviämästä Voikkaan työtaistelusta vuonna 1904. Ennen Frans Tilan saapumista paikalle tilanne oli pahaenteinen. Jyrkimpien mielipiteiden mukaan vangittujen olisi sovitettava aiemmat tekonsa kuolemanrangaistuksella tai kidutuksella. Frans Tila, joka ei ollut Kymin Osakeyhtiön työntekijöitä, oli kuitenkin ihanteellinen mies eikä tahtonut kostaa pahaa pahalla. Hän taivutteli työläiset vapauttamaan vangit. Myös Helsingissä sijainnut suurlakon keskuskomitea kielsi ”toistaiseksi”
kaikki väkivaltaisuudet ja kehotti vapauttamaan vangit.
Lakon jälkeen Kymiyhtiö maksoi kolmen paperitehtaansa työväen palkat lakon ajalta, olihan kyse ollut kansallisesta toimesta Venäjän pakkovaltaa vastaan.
Voikkaan paperitehtaan perustaja, vuorineuvos Rudolf Elving (1849-1927) ja tehtaan isännöitsijä, eversti Richard Becker eivät olleet vangittujen joukossa.
Muilla paikkakunnilla ei vastaavanlaisia tapauksia nähty.
2. Mitä monilla Suomen sellu- ja paperitehtailla ja etenkin Yhtyneillä Paperitehtailla tehtiin ainakin vielä 1950-luvulla useille naistyöntekijöille, jotka menivät naimisiin?
a) He saivat rouvalisän joulukuun palkkaan.
b) Heidät rokotettiin yhtiön kustannuksella.
c) Heidät irtisanottiin.
d) He pääsivät työajalla äiti- ja rouvakurssille.
Oikea vastaus: c) Heidät irtisanottiin. Käytäntö päättyi 1960-luvun lopulla, kun työehtosopimuksiin lisättiin irtisanomissuojapykälä, jonka mukaan naimisiinmeno ei käy erottamisen syyksi.
Aiempi menettely hyväksyttiin pitkään myös työntekijäjärjestöissä. Tuolloin oltiin vielä sitä mieltä, että aviomiehen velvollisuus on elättää vaimonsa.
Työpaikkoja tarvittiin paikkakunnan yksinäisiä naisia varten, sillä heillä ei ollut elättäjää. Työnantajat perustelivat irtisanomisia sillä, että vaimo kiinnittyisi kotitalouteen ja mies omaan asuntoonsa. Naisten kodinhoitajatehtäviä korostettiin ja samoin äidin roolia kotona olevien lasten kasvattamisessa etenkin 1930-luvulla, kun työnantajat alkoivat tukea työntekijöiden omakotirakentamista. Poikkeuksia toki tehtiin, perusteluna usein perheen taloudellinen asema, opiskelu, sairaus tai omakotitalon rakentaminen.
Myös sotien aikana ja sotien jälkeisenä työvoimapulan aikana tehtiin poikkeuksia.
Tiukinta linjaa veti Yhtyneet Paperitehtaat Juuso Waldenin johdolla. Tiukin se oli toimihenkilöiden vaimoilla ja konttorityön tekijöillä, mutta työ saattoi loppua myös tehdastyötä tekeviltä rouvilta. Vuonna 1961 Yhtyneillä sai 184 rouvaa ennakkoilmoituksen töiden loppumisesta ja heistä lähes puolet joutui lopulta jättämään työnsä. Waldenin oma puoliso Tellervo sai jatkaa yhtiön palveluksessa. Valkeakoskella naisten syrjiminen johti jopa epätavallisiin
tilanteisiin: Walden sai erotetuilta rouvilta kirjeitä, jossa nämä pyysivät häntä järjestämään myös Säteri Oy:n ja Valkeakosken kaupungin palveluksessa oleville rouville potkut.
Walden sanoi niinkin myöhään kuin vuonna 1970 ”Tässä yhtiössä on ollut sellainen tapa niin kauan kuin muistan, että mies ja vaimo eivät voi samaan aikaan olla yhtiön palkkarullissa.”
Naisten irtisanomista helpotti se, että heidän työsuhteensa olivat 1950-1960-luvuilla usein määräaikaisia. Esimerkiksi Yhtyneillä heidät irtisanottiin hyvissä ajoin ennen vuodenvaihdetta – ja palkattiin sitten tammikuussa takaisin.