»Tulin tehtaalle, kun se aloitti toimintansa vuonna 1995. Olin ollut Uudenkaupungin autotehtaalla automaatioasentajana, mutta kiinnostuin mahdollisuudesta päästä tutustumaan aivan uuteen tek­niikkaan. Täällä on ollut käytössä alusta lähtien ajatus moniosaamisesta. Olin jo valmiiksi sähköautomaatioasentaja ja jatkoin sitä, vaikka tulinkin tekemään prosessinhoitajan hommia.

Niin sanottu kotipaikkani on voimalaitos, mutta teen tuurauksia myös massatehtaalla ja kuorimossa, lähinnä kenttähommia. Voimalaitoksella meillä on kolme eri osastoa: soodakattila, kaustisointi ja haihduttamo. Työ on käynnissäpitoa ja toimenkuva on laaja: säädetään prosessia ja haetaan siitä näytteitä. Soodakattilalla on tuhansia säätöpiirejä. Siinä se hienous onkin: on todella paljon fundeerattavaa ja säädettävää. Joskus on naureskeltu, että jos lääkäriksi voi opiskella kuudessa vuodessa, niin voimalaitoksen osaamiseen menee ainakin se aika. Lisäksi on tiettyjä rutiinihommia, kuten esimerkiksi soodakattilalla sulakourujen puhtaanapito, lipeäruiskuista huolehtiminen ja kemikaalien valmistus.

Meillä ei ole iltaisin, öisin eikä viikonloppuisin kunnossapitoa, joten taitojen ja resurssien puitteissa teen kunnossapitohommia. Massatehtaalla ja puunkäsittelyssä teen kenttähommia: haen näytteitä, hoidan tukoksia ja häiriöitä. Työ eri osastoilla on aivan erilaista. Ainut yhtäläisyys on sama automaatiojärjestelmä.

Soodakattila on haasteellisin ja kiinnostavin osasto. Sinne uusittiin juuri automaatiojärjestelmä. Olin mukana tekemässä uusia toiminnan kuvauksia. Se oli monen kuukauden rypistys: Istuttiin neuvotteluhuoneessa ja kirjoitettiin ylös toiminnankuvaukset ja joka laitteen säätöpiirit. Tuli soodakattilan automaatiopuoli aika tutuksi. Mutta silti se osaa yllättää ja aiheuttaa harmaita hiuksia; häiriöitä tulee kuitenkin.

Soodakattilalla on suurin vastuu ja vaatimus. Sen höyryverkko on yhteinen UPM:n paperitehtaan kanssa. Siinä voi tulla vaaratilanteita, koska isossa soodakattilassa lämpö ja paine ovat korkeita. Kun höyryä tehdään, kattilalla on valtava voima. Siinä tehdään myös sähköä, jopa myytäväksi asti. Jos kattila tulee alas, koko tehtaan prosessit seisahtuvat. Se on kallista, ja aiheuttaa paljon ylimääräistä työtä joka osastolle. Ongelmatilanteissa sen kuuluukin tulla alas, eikä operaattorit pysty sitä estämään. Turvalukitusjärjestelmä toimii, ja automaatio ajaa soodakattilan turvalliseen tilaan.

tekeminen perustuu ryhmätyöskentelyyn. Voimalaitoksella meillä on normimiehitys neljä työntekijää, eikä siinä ole yhtään ylimääräistä. Jokaisella on yksi voimalaitoksen osasto ja yksi on kentällä. Yhteistyössä tärkeintä on toisen auttaminen, niin fyysisesti kuin henkisesti. Kun on paljon muistettavaa, niin väkisinkin jotain voi unohtua. Toinen voi silloin vinkata, että pistä tuo päälle tai sammuta tuo. Vaikka olemme melkein kaikki tulleet taloon vuonna 1995, meillä on sellainen kulttuuri, että neuvoa ja auttaa saa. Se on hienoa.

Yhteistyö pelaa, kun on hyvä ilmapiiri, vähän hurttia huumoria ja avoimuutta. Ei pihdata tietoa ja jaetaan osaaminen. Meille kaikille tulee valtavasti työtä, jos prosessi ei ole balanssissa. Ongelmatilanteet ovat hyvin raskaita: putkistoja pitää tyhjentää ja huuhdella, säiliöitä tyhjentää ja jos jotakin. Yhteistyö on keino välttää näitä tilanteita, se on kaiken a ja o. Kun tulee uusi kaveri, me kaikki osallistumme perehdyttämiseen. Sen kyllä aistii, kun ollaan pienellä porukalla illat, yöt ja viikonloput: uudetkin huomaavat, mikä meillä on homman nimi, yhdessä tehdään.

Tietysti työ on työtä, ja rahan takia sitä tehdään, mutta oma työni on monipuolista ja tykkään siitä. Olen pystynyt säilyttämään ja jopa kehittämään sähköautomaatioammattitaitoani ja lisäksi oppinut prosessiosaamisen. Kyllähän me itse osaamme sitä arvostaa ja tiedämme, että aika harva ulkopuolinen osaa aavistaakaan, miten vaativaa tämä työ on.

Laatua tässä työssä on se, että ongelmat on saatu taklattua, eikä tarvitse jättää vuoronvaihdossa toiselle vuorolle tekemätöntä työtä tai aikapommia. Laatua on myös se, että on saatu pidettyä prosessi hyvin ja turvallisesti käynnissä, ja kaikki ovat tulleet terveinä töihin ja sellaisina lähtevät töistä. Silloin on päivä mennyt hyvin, ja voi hyvillä mielin lähteä vapaille.»

Teksti Mari Schildt
Kuva Veera Korhonen