Juha Savolainen on viiden vakanssin mies. Tainionkosken KA-vitosella hän vähän odottelee ongelmiakin. Ne antavat mahdollisuuden kehittyä.
Laadusta tinkimättä
»Ensimmäisiä kertoja olin tehdasalueen sisäpuolella ennen armeijaa leikkaamassa nurmikkoa vuonna 2005. Se oli ensikosketus Stora Enson palvelukseen. Armeijan jälkeen pääsin kesätöihin Kaukopään tehtaalle kuitulinjalle. Siellä olin useamman vuoden muun muassa kartonkikone ykkösellä ja kakkosella. Noin vuosikymmen sitten sain töitä Tainionkoskelta kartonkikone vitoselta. Olin muutaman vuoden ensin määräaikaisena, sitten oppisopimuskoulutuksessa. Nyt olen ollut kahdeksan vuotta vakinaisena.
Minulla on viisi erilaista tehtävää. Olen kolmen kierron välein märässä päässä koneenhoitajana, ja prosessihenkilö 1:n tehtävät vaihtuvat jokaisen vuorokierron jälkeen. Yksi tehtävistä on niin sanottu rullahenkilö. Siinä määritellään pituusleikkurille ajettavien rullien oikea pituus ja halkaisija. On tärkeää huolehtia, ettei synny hävikkiä ja että vaihto onnistuu. Yhteistyön pitää toimia jälkipään pituusleikkurin kanssa.
Kun on vuoro tehdä kartongin mineraalipäällystystä, levitän päällystepastaa kartongin pintaan. Siinä pitää kiinnittää huomiota pinnan laatuun: Sileys on hyvä, eikä näy poikkeavia jälkiä. Laatua seurataan sekä laboratoriomittauksilla, optisella valvonnalla että silmämääräisesti. Esimerkiksi ylimääräiset kuidut terän välissä voivat piirtää viirua kartonkiin. Hereillä on oltava, muuten voi mennä kilometrikaupalla kartonkia pilalle.
Sylinterihenkilönä huolehdin kartongin sopivasta kosteudesta. Sen valvonta ja kalanterointi kuuluvat tehtäviin. Höyrysäätö on automaattinen, mutta jos rata menee poikki, tai vaikka automaattiventtiili vikaantuu, höyryjäkin joudutaan jopa käsin ajamaan. Sylinterihenkilön tehtävänä on myös pään vienti.
Päällystepastakeittiön hoitajana taas ajan oikeanlaista, lajinmukaista pastaa. Pastareseptejä on useita, ja niistä on osattava valita se oikea. Yleisimmin käytetään noin kymmentä reseptiä. Jotta laatu pysyy hyvänä, pastaeristä tehdään kolme eri mittausta: viskositeetti, kuiva-aine ja pH.
Operaattorin työ pitää sisällään noin kaiken. Siitä tuotanto saa alkunsa. Työssä määritellään, että ajetaan oikeaa kartonkirataa ja tuotetta. Laaduntarkkailu on jatkuvaa. Jokaisesta rullasta lähtee laboratorioon näytteet, joita seuraan. Teen myös kierroksia koneella ja valvon prosessia kentältä. Operaattorin työssä vastuu on suurin.
Tärkeintä on yhteistyö
Tällaisessa tiimityössä suurimmassa roolissa ovat yhteistyö ja -henki. Tämä on joukkuepeliä, vaikka ihan jääkiekkotermein sitä ei voikaan kuvailla. Jos on ammattitaitokin työssä tärkeää, myös henkilökemiapuoli merkitsee. Sitä voi kehittää miettimällä omia vahvuuksia ja heikkouksia, ja rakentaa siltä pohjalta. Missä voisin parantaa? Kannattaa olla avoin ja arvostaa jokaisen mielipidettä, eikä jyrätä omilla kannoillaan. Pitää kunnioittaa ihmistä sellaisena, kuin hän on. Erilaisuus on yrityksellekin voimavara: Mitä enemmän on erilaisia ihmisiä erilaisista lähtökohdista, lopputuloskin on parempi. Olen huomannut, että eri ihmiset kiinnittävät eri asioihin huomiota. Minä olen työntekijänä sellainen, että huomaan herkästi, mikä prosessissa on eri tavalla kuin pitäisi. Olen yksi heistä, jotka tekevät sellaisia havaintoja.
Moniosaamisen hyvä puoli on se, että työssä on vaihtuvuutta. Kääntöpuoli voi olla se, että jos on liikaa kaikkea, ammattitaidon ylläpitäminen voi olla haasteellista, jos on pitempiä aikoja pois yksittäisestä tehtävästä. Työssä kiinnostaa sen haastavuus. Välillä tapahtuu liikaakin, mutta vaikeudet antavat mahdollisuuden kehittyä. Työ ei ole samana toistuvaa, monotonista liukuhihnatoimintaa. On erilaisia päiviä: Voi olla pitkään rauhallista, ja sitten on taas hässäkkää, jolloin saatetaan taistella jonkun asian kanssa tunteja. Sellaisen työpäivän jälkeen olen kieltämättä väsynyt.
Olen tehnyt koko elämäni vuorotyötä, ja se sopii minulle. Olen tehnyt kaikkia vuorotyön muotoja, mutta tämä 12-tuntinen on ylivoimaisesti paras: Tulee vähemmän lähtöjä kotoa töihin. Vapaalla pyöritän arkea. Pojan kanssa puuhaillaan ja käydään laskettelemassa. Toimin hänelle hovikuljettajana, ja aika menee kuin siivillä. Kesäaikaan kalastan paljon, ja pakastimesta löytyy kalaa niin, ettei kaupasta tarvitse hakea. Elämä on mallillaan.»
Teksti: Mari Schildt, kuva: Mikko Nikkinen