Tiia Heijalalla on ikää vasta 21 vuotta, mutta hän on jo täysillä sisällä työelämässä. Oppisopimuskoulutus UPM Kymin sellutehtaalla alkoi viime vuonna ja päättyy ensi maaliskuussa.

– Saan olla tyytyväinen tilanteeseeni. Hartain toiveeni on, että saan oppisopimuskoulutuksen päätyttyä vakipaikan. Alitajuisesti sitä jännittää tulevaisuutta vähän koko ajan.

Heijala työskentelee mekaanisessa kunnossapidossa ja tykkää työstään paljon. Hän hitsaa, huoltaa ja korjaa. Työ on monipuolista, konkreettista eikä kahta samanlaista päivää ole. Miesvaltaisessa porukassa hänet on otettu hyvin vastaan.

Yläasteen jälkeen Heijala lähti opiskelemaan levyseppähitsaajaksi. Hän on poikkeus naispuolisten kavereidensa joukossa, sillä suurin osa heistä on valmistunut lähihoitajiksi.

– Harva minun alanvalintaani kuitenkaan ihmetteli. Läheiset ystävät tiesivät, että en ole hoitajatyyppiä. Joskus vapaalla ollessa, kun olen laittautuneena liikkeellä, joku miespuolinen saattaa hieman hämmentyä kuullessaan, mitä teen työkseni.

Tie Kymille vei työssäoppimisjaksojen kautta – Heijala suoritti ne kaikki sellun kunnossapidossa. Hän oli tehtaalla myös kesätöissä. Tehdas tuntui luontevalta valinnalta, sillä se on myös Heijalan ”iskän” työpaikka.

– Koen, että minulla on jo tietty perusosaaminen, sillä olen työskennellyt tehtaalla jo viimeisten neljän vuoden aikana. Nyt oppisopimuskoulutuksessa olen päässyt syventämään osaamistani. 

Osasto 85:n puheenjohtaja Ismo Salminen kertoi toivovansa, että Heijala olisi tuleva osaston hallituksen jäsen. Heijalaa hymyilyttää.

– Ai niinkö hän sanoi? Kyllä minua ay-toiminta kiinnostaa. Olisi mukava tietää enemmän ja päästä vaikuttamaan itsekin tulevaisuudessa.

Toistaiseksi Heijalan kokemukset ammattiosastotoiminnasta ovat lapsuusajoilta, jolloin hän oli perheen kanssa mukana osaston huvipuistoreissuilla.

Vapaalla nuoren kunnossapitäjän aika kuluu kavereiden, hevosten ja autojen parissa.

– Meillä on kaveriporukassa liki jokaisella harrasteauto, johon kuluu paljon aikaa ja rahaa. Omani on Mersu vuosimallia 1993.

Teksti Tiina Suomalainen