Saksassa elämän tahti on erilaista kuin Suomessa. Kireämpää ja hektisempää. 83 miljoonan asukkaan maassa on yksinkertaisesti usein tungosta kaupungilla, autobaanoilla, junissa tai puistoissa.

Poikkeuksen tekee sunnuntai. Viikon viimeisenä päivänä Saksassa vallitsevat eri säännöt ja tavat kuin muulloin.

Kaupat ovat sunnuntaisin kiinni. Jos maito on sunnuntaina loppu, voi yrittää onneansa huoltoaseman putiikissa tai rautatieaseman kioskilla, jotka saavat pitää ovensa auki. Myös kukka- ja puutarhakaupat saavat olla auki, jotta saksalaiset voivat hankkia kukkakimppuja pyhäpäivän vierailulleen. Leipomot saavat olla aamupäivän auki, jotta ihmiset voivat nauttia vapaapäivästä sämpylöiden ja kakun kera.

Sunnuntai on Saksassa lakiin kirjattu lepopäivä. Sunnuntaisin ei saa meluta. Ruohoa ei saa leikata, ei porata porakoneella , ei mielellään imuroidakaan. Pesukoneen ääni ei saisi kuulua naapuriin.

Tarkasti ottaen laki sanoo, että sunnuntaisin ei saisi tehdä mitään näkyvää työtä. Esimerkiksi pihamökin maalaaminen tai pyykin ripustaminen ulos on siksi kiellettyä.

Sen sijaan ihmisten oletetaan viettävän aikaa perheen ja ystävien kanssa. Monet käyvät sunnuntaisin pitkällä kävelyllä, toiset pyöräretkellä, jotkut hengailevat kahvilassa tai museossa, ehkä lähtevät autoajelulle. Rekat eivät saa ajaa sunnuntaisin autobaanoilla, paitsi erikoisluvalliset kiireelliset kuljetukset. Niin liikennekin halutaan saada rauhallisemmaksi.

Saksalaisviikko koostuu näin kuudesta päivästä täynnä kiirettä, liikennesumia ja melua. Ja sunnuntaista, joilloin on hiljaisempaa, aikaa vain olla.

Viikkorytmiin tottuu, vaikka sunnuntaikiellot välillä ärsyttävätkin, sillä ne voivat tuottaa ongelmia. Jos vaikkapa hyvin kiireisen työviikon jälkeen sunnuntaina olisi vihdoin aikaa ajaa rehottava pihanurmikko… mutta ei. Ei saa.

Silloin on hyvä lähteä vaikkapa juoksulenkille purkamaan ärsytystä ja stressiä. Puurtaminen oman kunnon eteen on sunnuntaisin sentään sallittua.