Saksassa ydinvoimaan on suhtauduttu aina – ehkä absurdinkin – skeptisesti.

Kolumni

 

Näky oli kieltämättä absurdi. Värikkääksi maalattu ydinvoimalan jäähdytystorni, sen vieressä karuselli ja vuoristoradan mutka, mainoskyltit hotelleista ja baareista. Kävin kerran työmatkalla Wunderland Kalkarissa, vuonna 1985 valmistuneessa ydinvoimalassa, jota ei koskaan otettu käyttöön. Hollantilainen sijoittaja muutti sen huvipuistoksi, viihdemaailmaksi ja kongressikeskukseksi.

Saksassa ydinvoimaan on suhtauduttu aina – ehkä absurdinkin – skeptisesti: voimaloita on suljettu, viimeiset tuottavat sähköä ensi huhtikuuhun. Onhan kyseessä riskialtis teknologia, mutta nyt energiakriisissä Saksa on pulassa. Maa on pahasti riippuvainen maakaasusta, jota saatiin halvalla Venäjältä ja jota hankitaan nyt Norjasta, Hollannista ja Belgiasta. Väliaikaisratkaisuna energiavajeessa toimii jopa ruskohiili, jonka valtavien, maiseman brutaalisti tuhoavien kaivosten tieltä puretaan yhä kyliä.

Saksan naiivius Venäjää kohtaan käy tänä talvena kalliiksi. Hallitus anelee ihmisiä säästämään energiaa. Samalla tuulivoimaloiden lupaehtoja kevennetään, tuulimyllyjä ja aurinkopaneeleita tarvitaan mitä pikimmiten!

Paitsi tavalliset kansalaiset, myös paperiteollisuus kärsii. Hygieniapapereiden tuottaja Hakle ajautui jo konkurssiin. Maan suurin paperivalmistaja Wepa sinnittelee moninkertaisiksi kasvaneiden energiakulujen alla. Se joutui väliaikaisesti sulkemaan yhden tehtaansa ja lisää tuotantoaan Ranskassa, jossa energiakulut ovat pienemmät, tonni hygieniapaperia valmistuu siellä 250 euroa halvemmalla.

Suurin ongelma on, että Wepa ja hyvin monet muut saksalaistehtaat ovat yhä riippuvaisia kaasusta. Vaikka Wepakin yrittää juuri muuttaa tuotantoprosessiaan energiatehokkaammaksi ja investoida ilmastoystävällisempiin energiamuotoihin, keskellä kriisiä suuren murroksen tekeminen on vaikeaa.

Saksan hallitus etsii nyt kuumeisena ratkaisuja, kuinka se voi tukea teollisuuttaan. Kaasun hinnalle on asetettu katto, joka astuu voimaan tammikuussa. Ilmassa on silti pelkoa jopa jättimäisestä murroksesta, siitä että raskas teollisuus jättää Saksan. Kuinka absurdi näky se vasta olisi!•