Briteillä on voimakas auttamisen perinne; täällä on jatkuvasti menossa jotain rahankeräystä, ihan normiaikoinakin. Ukrainan tilanne on saanut rahapussin nyörit höltymään entisestään, ja ihmiset aloittavat spontaanisti omia, pieniä rahankeräyksiään. Meidän nurk­ka­pubissamme virkataan auringonkukkapannulappuja, ja ystäväni aloitti maksullisen haasteen: kuka kasvattaa suurimman auringonkukan?

Vuonna 2019 britit antoivat hyväntekeväisyyteen 11,3 miljardia puntaa. 62 prosenttia väestöstä lahjoittaa säännöl­lisesti, ja kitsaina pidetyt skotit ovat yllättävästi avokätisimpiä. Ukrainalle on viikossa kerätty yli 100 miljoonaa puntaa.

Hyväntekeväisyydellä on pitkät perinteet. Esimerkiksi meidän kylämme soppa­keittiössä ruokittiin 1870-luvulla päivittäin lähes tuhat konkurssiin menneen valimon työntekijää ja perheenjäsentä.

Jotkut yhteiskunnan toiminnot, jotka Suomessa ovat valtion ja kuntien vastuulla, rahoitetaan Britanniassa yhä vapaaehtoisvoimin. Avun tarve on siis suurempi. Täällä on myös yhteiskunnan rakenteesta – luokkaeroista – johtuen enemmän köyhyyttä. Osalla kansasta ei ole työeläkettä, vaan sinnitellään erittäin pienen kansaneläkkeen ja sosiaalitukien turvin – ja tehdään töitä niin kauan kuin pystyssä pysytään. Seitsemänkymppinen supermarketin kassa on tavallinen näky. Kunnon sairauspäiväraha ja työttömyysturva ovat harvinaista herkkua.

Kansan ja konservatiivihallituksen auttamishaluissa on kuitenkin vissi ero. Kun Euroopan maat ottivat Ukrainan pakolaiset heti sodan alettua avosylin vastaan, Iso-Britannia on myöntänyt puolitoista viikkoa sodan syttymisen jälkeen vaivaiset viisikymmentä viisumia. Anomuksia on 15 000. Satoja pakolaisia on käännytetty Ranskan puolella Calais’ssa ja heitä on kehotettu menemään Pariisiin tai Brysseliin viisumia anomaan. Ranskan sisäministeri tuomitsi Britannian menettelyn epäinhimillisenä. Viisumin voivat tällä hetkellä saada vain ne pakolaiset, joilla on täällä perheenjäseniä. Kansan mielipide saattaa tosin muuttaa tämän pian.

Kaarina Griffiths
Kirjoittaja on Cornwallissa Englannin rannikolla
asuva vapaa toimittaja ja kirjailija.