Se hetki, kun pituusleikkurille tuodaan uusi tampuuri, vedetään viisto ja viedään pää koneelle, on Miika Pitkäniemen, 20, mielestä yksi kiinnostavimmista työvaiheista.

– Ylipäätään tykkään kaikista koneista ja laitteistoista. On hienoa oppia niistä uutta.

Pitkäniemi työskentelee määräaikaisena UPM:n Jämsänkosken tehtaalla. Hän tuli tehtaalle kesälomittajaksi huhtikuussa. Jatkoa on luvattu vuoden loppuun asti.

Hän on myös hakenut tammikuussa alkavaan oppisopimuskoulutukseen.

– Olisi hienoa tulla valituksi. Oppisopimuskoulutus on hyvä systeemi, koska samaan aikaan voi sekä oppia että tehdä töitä ja tienata rahaa. Toiveenani on, että saisin tästä ammatin ja työpaikan. Viihdyn työssä, ja työkaveritkin ovat mukavia.

Kuten niin moni muukin, Pitkäniemi löysi kiinnostavan työpaikkansa sattumalta. Peruskoulun jälkeen hän lähti opiskelemaan autoasentajaksi ja sieltä tie vei lentokone- ja puolustusvälineteollisuudelle materiaaleja tuottavalle Thyssenkrupp Aerospacelle trukkikuskiksi. Siellä hän oli töissä vajaan vuoden – kunnes päätyi paperitehtaalle.

Pitkäniemi on ehtinyt olla töissä myös sellun puolella selluhajottamossa, jossa hän tuurasi yhtä kesälomalaista.

– Äitini oli aikoinaan töissä sellu­hajottamolla samanikäisenä kuin minä. Nykyään hän työskentelee insinöörinä energiansäästöpalveluja sellu- ja paperi­teollisuudelle tarjoavassa yrityksessä. Isä on puolestaan ollut koko ikänsä töissä Jokilaakson tehtailla tuotannossa ja kunnossapidossa.

Pitkäniemi korostaa, että vanhemmat eivät ole olleet vaikuttamassa hänen uravalintaansa. Sellainen vaikutus perhetaustalla on kuitenkin ollut, että Pitkäniemi tiesi aika hyvin, millaista työ paperitehtaalla on.

– Minulla ei todellakaan ollut ennakko-oletuksia siitä, että työ olisi helppoa ja kevyttä. Moni ulkopuolinen tuntuu ajattelevan, että täällä vain istutaan valvomossa jalat pöydällä.

Jämsänkoskellakin on ollut tänä vuonna lomautuksia, ja paperin tulevaisuus puhuttaa tehtaalla. Pitkäniemeä ei tulevaisuus kuitenkaan huolestuta.

– Panokset eivät ole niin kovat, koska olen vielä nuori, eikä minulla ole lapsia tai asuntolainaa. Suunnitelma B on aina olemassa, ja se on se, että lähden opiskelemaan.

Teksti: Tiina Suomalainen