Moni ei tiedä, että Manhattanin saaren ympärillä kiertää 26 kilometrin mittainen vaijeri. Vaijeri tarkastetaan ja tarvittaessa huolletaan joka aamu, ja prosessi maksaa 150 000 dollaria vuodessa. Vaijerilla ei ole mitään käytännön tarkoitusta, eikä suurin osa New Yorkissa asuvista edes tiedä vaijerin olemassaolosta. Vaijerin ainoa olemassaolon syy on uskonnollinen. 

Sapatti on ortodoksijuutalaisille tärkein rituaali ja ainoa, joka mainitaan kymmenessä käskyssä. Sapattia vietetään lauan­taisin, ja se on pyhitetty levolle. Sapattina ei saisi tehdä töitä eikä ruokaa, hoitaa askareita, tehdä tulta, tai edes käyttää sähköä. Myös asioiden kantaminen kodista julkisille paikoille on kiellettyä. Modernissa yhteiskunnassa tämä on hiukan haastavaa. Kaupungille lähtiessä mukaan ei saisi ottaa esimerkiksi kännykkää, avaimia tai lasta. 

Rabbit ymmärsivät jo aikoja sitten, että sapatin viettäminen oikeaoppisesti on aika hankalaa. Tutkiessaan pyhiä kirjoituksia he löysivät keinon, jonka avulla pyhää lepopäivää pystyisi viettämään hiukan rennommin. Se on Eruv. Eruv tarkoittaa symbolista rajaa, joka rajaa alueen kaupungista kodin piiriin kuuluvaksi.

Aikoinaan eruvit olivat muureja, myöhemmin siirryttiin käyttämään pylväisiin tai tolppiin kiinnitettyä vaijeria. Eruvin sisäpuolella saa sapattina tehdä asioita, jotka muuten olisivat kiellettyjä. Eruveja on nykyisin satoja ympäri maailmaa: Yhdysvalloissa, Euroopassa, Kanadassa, Etelä-Amerikassa, Australiassa, Venäjälllä sekä Brittein saarilla. Suomessa eruvia ei ole toistaiseksi pystytetty. 

Uskonnon ja maagisen ajattelun raja riippuu katsojasta. Eruv saattaa vaikuttaa hassulta teologiselta porsaanreiältä, jonka merkitys on monille meistä lähinnä outo kuriositeetti. Ortodoksijuutalaisille eruv on täysin todellinen asia, jonka avulla sapattia voidaan viettää hiukan rennommin. 

Eräänlainen henkinen eruv kiertää myös omien kotiemme ympärillä. Töistä kotiin tullessa vaihdetaan työvaatteet mukavampiin, perheen kanssa keskustellaan rennommin ja muutenkin kotona noudatettavat säännöt ovat itse laadittuja. Mökkiympäristössä henkinen eruv määrittelee taas uudet lait olemisen suhteen. Anoppini mökillä on kaksi rakennusta, mökki ja saunarakennus. Vieraat nukkuvat mökissä, anoppi saunarakennuksessa. Kirjoittamaton sääntö määrittelee, että vieraat avaavat mökin verhot aamulla viestittääkseen, että mökkiin saa nyt tulla aamupalalle. Mielellään kahvit pitäisi tässä vaiheessa olla keitettynä. 

Vaijeri kaupungin ympärillä nousee paitsi uskonnon tulkinnasta, myös ihmisen tarpeesta määrittää kodille henkiset rajat. Omakotitalossa tontin rajat saatetaan määritellä pensasaidalla: tämä on minun kodin puoli, tuo sinun. Kotien sisäpuolella saattaa olla useita pikku-eruveja: lastenhuoneessa on omat lakinsa, saunassa saunalait. Autotalliin tai miesluolaan pesänsä tehnyt isä on määritellyt oman eruvinsa, jossa saa hetken olla omissa ajatuksissaan. 

Vaikka uskontomme ei kieltäisi tavaroiden kantamista kodin ulkopuolelle pyhäpäivänä, on kodin näkymättömienkin rajojen merkitys meille konkreettinen. Mukavuusalueemme on myös eräänlainen henkinen eruv. Rakennamme itsellemme rutiineja, rituaaleja, riippuvaisuuksia ja ajatusvankiloita. Totumme niihin ja niistä tulee osa meitä.  Monet mukavuusalueen sisällä olevat asiat ovat positiivisia, mutta toiset taas luonteeltaan rajoittavia ja kehitystä hidastavia. Tiedän, että herättyäni tekisi hyvää käydä kylmässä suihkussa ja harjoittaa liikuntaa, koska rasvanpoltto sekä lihaskasvu ovat optimaalisessa tilassa unien jälkeen. Neurologi Andrew Huberman kertoi asiasta eräässä podcastissa ja lisäsi, että valitettavasti vain aniharva näin tekee vaikka tietäisi faktat. Mukavuusalueelta ulkoilu ei houkuttele. Itsekin nautin mieluusti sekä aamuisen suihkun että kahvini lämpimänä ja pystyn harkitsemaan liikuntaa vasta päivään kunnolla herättyäni.

Välillä olisi kuitenkin hyvä kysyä itseltään, että voisiko elämää olla löydettävissä myös oman vaijerin ulkopuolelta.