Suomessa kesällä vieraillessani kaikilla tuttavillani oli loman kynnyksellä kiire. Puhuttiin lomastressistä ja kalentereista. Tapaamishetkiä ei löytynyt monella kuin vasta viikkojen päästä.

Se sai minut pohtimaan intialaisten kiirekäsitystä. Tai oikeastaan sen puutetta. On toki olemassa hindinkielinen sana jaldi - joka lähinnä on käskysana ja jota käytetään, kun pyydetään toista tekemään tai ajamaan nopeammin. Vastaavaa elämänhallintaan ja aikataluttamiseen liittyvää kiire-sanaa kuin Suomessa käytetään ei ole olemassa.

Intiassa huominenkin on jo aika mahdoton käsite, saati sitten ensi viikko. Ihmiset elävät jotenkin tässä hetkessä paljon enemmän. Uskon sen johtuvan siitä, että Intia on arvaamaton paikka, jossa mitään on vaikeaa ennustaa.

Tuli mieleen Gurugramin kaupungissa tapahtuneet mellakat, jossa ottivat yhteen hindut ja muslimit. Muslimien perjantairukousten aikaan alkaneissa mellakoissa kuoli kuusi ihmistä ja kaupunki joutui sulkemaan koulunsa, toimistonsa ja kauppansa useamman päivän ajaksi. Gurugram on vähän niin kuin meidän Espoo, joten oli vaikea ennustaa Intian yritysmaailman keskuksessa tapahtuvan vastaavanlaisia väkivaltaisuuksia ja talojen polttamista. Niin vaan kävi.

Intiassa on totuttu arvaamattomuuteen. Setelirahat voidaan poistaa käytöstä muutaman tunnin varoitusajalla, sulkea kokonaisia kaupunkeja päiväkausiksi uskonnollisen johtajan kuoleman takia tai koulut voivat romahtaa rankkasateiden takia. Suunnittele siinä ensi kuulle Teams-kokouksia, kun naapuritalo on ilmiliekeissä kaasuräjähdyksen takia.

Spontaanius on länsimaiseen ajatteluun tottuneelle sekä kiehtovaa että turhauttavaa. Sosiaaliset tapaamiset järjestetään Intiassa aina muutaman tunnin varoitusajalla. Työhaastattelut, kokoukset, lääkärinajat tapahtuvat samana päivänä. Länsimaalainen voi kokea suunnittelemattomuuden ahdistavana. Me haluamme tietää, että menemme zumba -tunnille ensi viikon tiistaina kello 9.

Perimmiltään intialaisten arkea ohjaa tietenkin uskonto. Jos jumala on jotain päättänyt, ei asialle voi tehdä yhtään mitään, vaan se on hyväksyttävä.