Eräs Münchenin ylipormestarin työtehtävistä on erityisen tärkeä. Hänen täytyy hakata puutaltalla hana sisään oluttynnyriin, julistaa Oktoberfestit avatuiksi ja tarjota ensimmäinen olut Baijerin pääministerille.

Münchenin Oktoberfest on maailman suurin kansanjuhlatapahtuma. Noin kuusi miljoonaa kävijää – monet heistä ulkomaisia turisteja – kokoontuu joka syksy kaupungin Theresienwieselle, 42 hehtaarin suuruiselle aukiolle. Sitten vehnäolut virtaa, kanankoipia kalutaan, karusellit ja vuoristoradat pyörivät.

Suomessa on juhannus ja vappu, joita viettää aikalailla koko kansa. Saksassa taas ei juhlita kesän kohokohtaa, ei kevään alkua. Juhlat ovat paikallisia, jokaisella kaupungilla ja kylällä on omansa, ja yleensä niitä varten on suuri juhla-aukio, johon kaikki kokoontuvat.

Kuuluisin saksalaisjuhlista on Oktoberfest, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 1810 prinssi Ludwigin ja prinsessa Theresen häiden kunniaksi. Pääohjelmanumerona oli ratsastuskilpailu. Vuonna 1880 sallittiin oluenmyynti, josta festit nykyään tunnetaan. Toinen tavaramerkki ovat perinteiset baijerilaisasut, naisilla näyttävät dirndl-mekot ja miehillä nahkahousut.

Oktoberfestien henkeen kuuluu se, että kuka tahansa saattaa istua kenen tahansa viereen pitkissä olutpöydissä. Toimitusjohtajat ja duunarit, opiskelijat ja eläkeläiset, turistit ja paikalliset, kaikki sekaisin, kaikki juhlatuulella tutustumassa toisiinsa.

Sama idea luokkaerojen kaatumisesta ja kaikenlaisten ihmisten kohtaamisesta elää myös toisessa saksalaisessa kansanjuhlassa, karnevaaleissa. Niitä vietetään Reininmaalla Kölnissä ja Düsseldorfissa, pukeudutaan hassuihin pukuihin ja lauletaan – ja juodaan taas olutta.

Kenties kaikkein tyypillisin saksalainen kansanjuhla on kuitenkin lähes joka kylässä ja kaupungissa vietettävä Schützenfest, käännettynä ”ampujajuhla”. Siihen liittyy ampumiskilpailu, jossa puinen lintuhahmo yritetään ampua alas. Voittajaa juhlitaan ampuja­kuninkaana ja marssimusiikki sekä schlagerit soivat... Ja samalla juodaan paljon olutta.