»Vuosi oli 1977, kun tulin keskikoulun jälkeen tehtaalle 17-vuotiaana. Ajattelin, että olen vähän aikaa, kunnes tiedän, mitä haluan tehdä. Kolmekymppisenä opiskelin työteknikoksikin työn ohella, koska joku tutkinto piti saada. Välillä olin toisellakin tehtaalla, jonka Corex nykyään omistaa.

Työn perusasiat ovat pysyneet samana, vaikka tekniikka on kehittynyt. Teemme kierrehylsyjä paperi- ja kartonkitehtaille, ja kartonkiraaka-aine tulee omalta tehtaalta Porista. Pyöritän hylsykonetta ja siihen liittyvää tuotantoa. Tässä ympärillä on paljon tekniikkaa: robotteja ja isoja kuljettimia.

Laatua on myös se, että huolehditaan työssä jaksamisesta.

Meitä on tiimissä kolme operaattoria sekä yksi mies paketoinnissa, ja vaihtelemme tehtäviä keskenämme. Saatan ajaa vaikka kuukauden hylsykonetta, sitten täytän kuukauden ajan rullia telineisiin. Koneenhoitajana kiinnitän huomiota todella moniin asioihin yhtä aikaa. Kun tuotteet vaihtuvat, robotit on ohjelmoitava uusiksi. Täytyy katsoa, että on tarpeeksi raaka-ainetta sekä sopivia työkaluja tuotteiden tekemiseen. Pyritään tasaiseen ja tehokkaaseen tuotantoon.

Tämä on tiimityötä, ja yhteishengen täytyy olla hyvä. Kun puhutaan hiljaisesta tiedosta, se on yksi työn tärkeimmistä asioista. Sitä ei voi lukea tai opiskella mistään, vaan yhteistyöhön opitaan vuosien mittaan. Kun kiireitä tulee, on tärkeää, että autetaan toisiamme. Itsekkyys ei tähän työhön sovi, eikä kukaan saa joutua kohtuuttomaan paineeseen. On osattava olla sosiaalinen, pitää kommunikoida ja nähdä kehittyvät tilanteet. Tämä voi olla välillä aika hektistä.

Työssä pitää osata ennakoida. Kun tulee vaikka vaihtoja, on tärkeää, että on jo tehnyt tarvittavat valmistelut. Se on työn suunnittelua, jonka hallitsemiseen menee vuosia. Mitä enemmän on kokemusta, sitä enemmän on kokenut myös yllätyksiä, ja niihin osaa varautua.

Kun jokin alkaa kuulostaa oudolta, tietää että kohta tapahtuu. Aika pitkälti korjaamme laitteet itse. Vaihdamme osia, huollamme ja teemme kunnossapitoa niin pitkälti kuin pystymme.

Työssä täytyy osata pysyä rauhallisena. Jos alkaa hermostumaan, siitä ei yleensä hyvää seuraa. Poikkeukselliset tilanteet ovat juuri niitä, joissa voi tapahtua työtapaturmia. Pitää yrittää pitää järki päässä, vaikka tilanne joskus koettelee.

Työ edellyttää ongelmanratkaisutaitoa, ja tässä pitää pystyä käsittelemään asioita hyvin laajalti. Yhden asian korjaaminen saattaa toimia, mutta voi aiheuttaa samalla paljon isompia ongelmia koko prosessissa. Me työskentelemme hyvin itsenäisesti, ja pystymme päättämään itse omasta työstämme. Keskustelemme mitä tehdään, ja teemme päätöksen sen jälkeen. Se tukee myös yhteishenkeä.

Vuosituhannen vaihteessa olin paljon komennuksilla. Olin teknisessä ryhmässä, ja sen mukana matkustelin paljon, varsinkin Euroopassa, Pohjois- ja Etelä-Amerikassa ja Venäjällä. Yleensä kyseessä oli reklamaatio, jota lähdettiin selvittämään: tutkittiin, löytyikö ongelma kartongista, tuotantotavoista tai -laitteista.

Täällä tehtaalla minulta kysytään, jos ongelma liittyy omaan alaani eli hylsyn valmistukseen. Hylsyn pitää kestää todella paljon, koska siihen kohdistuu suuri paine, kun paperia tai kartonkia rullataan päälle. Hylsy ei saa hajota esimerkiksi painokoneella, koska siitä voi tulla iso juttu. Onneksi sellaiset tilanteet ovat hyvin harvinaisia. Ongelma voi olla raaka-­aineessa tai liimautumisessa. Hylsyssä on kartonkia ja liimaa, ei juuri muuta.

Laatu tässä työssä on sitä, että tuote vastaa asiakkaan tarvetta. Asiakas on määritellyt, paljonko poikkeamia saa olla, mitä lujuutta tarvitaan, soikeuksia ja muita arvoja. Laatua on se, paljonko syntyy hylkyä, ja miten sitä käsitellään. Parikymmentä vuotta sitten hylkyprosentti oli vielä aivan eri luokkaa. Eniten siihen on vaikuttanut se, että on kiinnitetty paljon huomiota koko tuotantoketjuun. Kuljetuksessakaan hylsyt eivät saa kolhiintua eikä kastua. Laatua on myös se, ettei tuotannosta tule päästöjä ympäristöön, ja että huolehditaan työssä jaksamisesta.

Omassa työssäni nostaisin esiin tietynlaisen hereillä olemisen. Se kattaa kaiken. Nippelijuttuja on satoja, mutta läsnäolo on kaikkein tärkeintä. Joskus sanon, että pitää olla antennit ylhäällä. Työssä on oltava todella läsnä, se on a ja o.»

Teksti: Mari Schild, kuva: Jukka Koskinen