»Olin 10 vuotta kaupassa töissä, mutta otin lopputilin vuoden 2017 tammikuussa. Oli pakko tehdä jotain, koska työstressi ei muuten hellittänyt. Samaan aikaan erosin myös lapseni isästä. Ajattelin, että on toimittava niin, että pystyn elättämään itseni ja tyttäreni. Valkeakosken ammattiopistolla oli jatkuva haku prosessinhoitajan koulutukseen, ja maaliskuussa pääsin kouluun. Opettaja laittoi meidät aikuisopiskelijat tutustumaan työpaikkoihin jo toukokuussa. Minulle valikoitui Polytronic, ja sillä tiellä olen edelleen. Onneksi työ on sellaista, mitä tykkään tehdä. Kaupassa ollessani halusin aina koota esittelypakkaukset ja -laatikot. Nyt teen edelleen töitä niiden parissa, ja tuntuu kuin ympyrä olisi sulkeutunut. Pääsin unelmatyöhöni!

Me valmistamme stansseja pakkausteollisuudelle. Asiakkaat käyttävät niitä erilaisten pahvilaatikoiden ja pahvisten tuotetelineiden valmistamisessa. Meidän erikoisterillämme tehdään esimerkiksi laatikoiden repäisypintoja. Tehtaalla on teritys-, laseri- ja kumituspuoli, ja minä teen kumitustyötä. Tarkistan myös lopputuotteet, ja hoidan ne lähtemään asiakkaille. Jos vähänkään epäröin, menen kysymään esimiehiltä, onko tuote sellainen, kuin asiakas on tilannut. Työkavereista on myös suuri apu.

Saan työpisteelleni vanerit, joihin on lyöty terät. Minun tehtäväni on leikata vesileikkurilla niihin irrotuskumit asiakkaan toiveiden mukaan. Niitäkin on erilaisia: kovempaa kumia, rajauskumia ja niin edelleen. Kumit poistavat leikatusta pahvista roskat pois, ja laatikko tai teline on enää kasaamista vaille valmis. Sitten pakkaan valmiit tuotteet joko pakettiin, rullakkoon tai häkkiin, tulostan postituslapun ja luovutan ne Postin kuljetettavaksi iltapäivällä.

Tietokoneelta näen, mitä työtä seuraavaksi tehdään. Aina työ ei onnistu järjestyksen mukaan, jos vaikka teräkoneessa on vikaa tai vaneria ei ole poltettu laserilla valmiiksi. Aikaa ei kuitenkaan kannata tuhlata, vaan välissä voi sitten tehdä muita töitä. Ehtiessäni tyhjään roskikset ja pyrin pitämään paikat siistinä. On sovittu, että hoidan aamu- ja iltapäivä­kahvitukset sekä tiskikoneen täytön ja tyhjennyksen. Viime vuosina olen alkanut olla myös terityspuolella tarpeen mukaan. Olen yrittänyt auttaa myös laserpuolella, mutta se on vielä alkuvaiheessa. Olen yrittänyt tehdä itsestäni korvaamattoman osan työyhteisöä.

Omassa työssäni laatu tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kumit pysyvät kunnolla terän vieressä kiinni. Jos terään osuu liimaa, se ei sen jälkeen enää toimi kunnolla. Kun tuotetta pakkaa, täytyy katsoa, että se on hyvin suojattu, että se menee mahdollisimman turvallisesti perille. Mihin voin vaikuttaa, siihen pyrin myös vaikuttamaan, ja oman työni voin pitää tasalaatuisena. Meillä on ohjekortit, joiden mukaan kumit leikataan ja asetetaan terien viereen. Aloittelija joutuu katsomaan ohjeita tosi paljon, ja silloin tekeminen on hidasta. Ilman kokemuksen tuomaa turvaa työnteko kestää huomattavasti kauemmin. Kukaan ei kuitenkaan ole seppä syntyissään, joten harjoittelijoille pitää antaa aikaa oppia.

Myös työturvallisuus on tärkeää. Työkalut voivat olla painavia, eikä isompia saa yksin nostaa pöydälle. Jos työkalu on kumituspöytää pienempi, pystyn nostamaan sen itse. Muuten menen suosiolla pyytämään apua. Itselle on sattunut kaksi vähän isompaa haveria, mutta arvet ovat vain hyviä muistutuksia työturvallisuuden tärkeydestä. Niitä voi tulla, vaikka olisi kuinka varovainen.

Myyntityö opetti tulemaan ihmisten kanssa toimeen. Opin sovittamaan oman tekemiseni muiden ihmisten mukaan, ja osaan lukea tilanteita. Olen ainoa nainen tuotannon puolella, mutta miehet ovat ottaneet hyvin vastaan. Annan miesten höpöttää juttujansa, enkä loukkaannu pienistä. Tykkään, että vielä on tuollaisia paikkoja, joissa pystyy avoimesti sanomaan oman mielipiteensä ilman, että tarvitsee koko ajan miettiä, loukkaantuuko joku.

Kun on onnistunut tekemään työpäivänsä niin, että työ on ollut mielekästä, on säästynyt havereilta, oikea tilaus on saatu valmiiksi oikeaan aikaan, ja lähtevät työt ovat valmiita hyvissä ajoin ennen Postin noutoa: Sellaisina päivinä tuntuu, että kaikki loksahtaa kohdilleen. Kun saan päivän työt tehtyä, se on aina hyvä päivä.»

Teksti: Mari Schildt, kuva: Reima Kangas