Se toinen perhe
Työpaikalla
Päivi Uimonen (toinen vasemmalta) odotti joulukuussa eläkkeelle lähtöä kuin kuuta nousevaa. Hän kertoi, että puuhaa riittää varmasti lastenlasten kanssa, eikä aamuherätyksiä tule ikävä. Minna Rebanen (vas.), Kaija Mäkelä-Suoniemen ja Erja Saviston mieli on haikeampi, koska päivittäisestä arjesta lähtee paitsi ystävä ja työkaveri, myös paljon tietotaitoa.
Metsä Board Kyron laboratoriossa ei tarvitse pantata, mikä mielen päällä painaa.
Kun prosessinhoitaja Erja Savisto huomasi syksyllä, että Metsä Board Kyron kartonkitehtaan laboratoriossa oli paikka auki, hän ei kauaa epäröinyt. Siitä on viitisen vuotta, kun hän oli viimeksi samassa laboratoriossa töissä. Nyt on takana pari kuukautta perehdytystä.
– Tiesin, että täällä on tosi hieno työyhteisö ja hyvä ilmapiiri. Tänne oli helppo ja mukava tulla, hän sanoo.
Labrasta hän löysi tutut prosessinhoitajat: Päivi Uimonen on ollut töissä 44 vuotta, Kaija Mäkelä-Suoniemi 35 vuotta ja Minna Rebane 28 vuotta.
– Ei ne monet liitotkaan kestä tällaisia aikoja kuin me olemme yhdessä olleet! Uimonen hymyilee.
– Mehän tunnemme toisemme tosi hyvin. Välillä ollaan enemmän yhdessä kuin omien perheidemme kanssa. Olemme vähän kuin työperhe: jaetaan ilot ja surut, Rebane komppaa.
Tänään Mäkelä-Suoniemi on lähettänyt A4-näytteitä asiakkaille ja myyntikonttoreihin, Uimonen on testannut voimalaitoksen ja jätevesilaitoksen vesiä, ja tehnyt niistä erilaisia analyysejä. Rebane on tehnyt yhdessä Saviston kanssa laitteiden kalibrointeja ja huoltoja, ja on raportoinut edellispäivän laatutietoja.
Kolmen naisen tehoyksikkö muotoutui vuoden 2016 yt-neuvotteluiden jälkeen, jolloin väki laboratoriossa väheni. Nyt miehitykseen on tulossa jälleen muutos, koska Uimonen on lähdössä loman jälkeen eläkkeelle.
– Hän jakaa meille sitä ennen tietoa ja hyviä niksejä, Rebane sanoo.
Kun labran naiset ovat koolla, juttu ei lopu kesken.
– Se on sellaista rönsyilyä tämä meidän juttelumme. Sitä on vaikea sanoin kuvailla! Välillä mietitään, että mistä juttu alkoi, mutta pitkälle päästiin, Uimonen nauraa.
Naiset juttelevat, että vaikka joku mieltä painaisikin, niin viimeistään lounaaseen mennessä asia on usein käsitelty.
– Täällä ei tarvitse pantata, vaan pystyy avautumaan ja kertomaan. Kun saa sanottua, sitten helpottaa. Pian asiat ovatkin jo mallillaan, Rebane kertoo.
Viime aikoina on juttua riittänyt koronasta. Tuoreimmat tartuntatiedot on tarkistettu päivittäin lounaalla. Ellei sitten jutella harrastuksista. Aikanaan on puitu lastenhoitoa, nyttemmin myös vanhempien hoitoa, vertaistuen merkeissä.
Nyt naiset toivovat, että saataisiin lunta ja ihania talvikelejä. Sitten olisi jo aika täydellistä.
Teksti Mari Schildt
Kuva Mirjami Liimatainen