»Jo lapsena tykkäsin rakennella ja korjailla. Kun oli vaikka puupalikoita, niin niistä rakentelin. Kun viemäri oli tukossa, oli kiva ihmetellä, mistä se johtuu, ja purkaa viemäriä atomeiksi. Koulussa olin vahvoilla matemaattisissa aineissa. Kävin samalla kertaa sähköpuolen ammattikoulun ja lukion. Tutkinnon jälkeen luin vuoden verran matematiikkaakin, mutta se oli minulle liian teoreettista. Siinä selvisi, että jotain käytännönläheisempää saisi olla.

»Hän vastasi, että olen käy­nyt liikaa kouluja.»

Automaatiotekniikan opinnot Tampereen teknillisessä yliopistossa tuntuivat hyvältä jatkumolta ammattikoululle. Automaatiossa on monipuolisesti kaikkea. Jälkikäteen ajatellen olisi sen ajan voinut käyttää paremminkin hyödyksi. Arvosanakin saattoi olla hyvä, mutta en aina ollut sisäistänyt asiaa. Toki opiskeluaika on rajallinen, ja joskus on vain mentävä siitä, missä aita on matalin. Minulla ei ole teekkarihattua, se jäi aikanaan ostamatta. En ollut ehkä sellainen perinteinen teekkari.

Kun opiskelin TTY:llä ensimmäistä vuotta, sain kesätöitä Tampereen Takolta, ja tykästyin. Lopulta olin opintojen ohella siellä kaikki kesät. Opintojeni loppupuolella Takolla vapautui paikka. Kysyin pomolta, pitäisikö minun hakea. Hän vastasi, että olen käynyt liikaa kouluja ja lähden kuitenkin, kun löydän jotain järkevämpää. Tajusin kyllä pointin. Kyseinen työ olisi ollut peruslampunvaihtoa ja muuta sellaista. Jos rinnalle ei olisi saanut sellaisia töitä, joita nyt teen, olisin saattanut hyvinkin lähteä muihin hommiin.

Tein lopputyöni Takolle valmiiksi, ja muutaman vuoden muita hommia, ensin lasinjalostusyhtiö Glastonilla teknisessä tuessa ja sitten Tampereen seudun ammattiopistolla opettaja­hommissa. Viihdyin opettajana, mutta olisin halunnut itsekin tehdä käsillä. Sitten sattui vapautumaan paikka Kyrolla logiikkapainotteiseen kunnossapitoon. Takolla ollessani olin nähnyt erään kaverin sitä tekevän, ja mietin silloin, että tuo on sitä, jota tykkäisin tehdä. Hain ja pääsin. Aloitin kaksi vuotta sitten kesällä. Paikka on vakituinen, enkä määräaikaisiin olisi lähtenytkään.

Työ tuntuu ihan omalta. Siihen kuuluvat kaikki sähköautomaatiopuolen hommat, mutta pääpaino työssäni on kuitenkin työskennellä logiikoiden parissa. Ohjelmoitavat logiikat ovat tietotekniikkaa, jota käytetään prosessien ohjaamiseen. Ne huolehtivat, että kone toimii automaattisesti. Esimerkiksi leikkurilla on logiikka ohjausjärjestelmänä. Jos tulee vikatilanne, minä tai kollegani katsomme logiikasta, mistä vika voisi johtua. Joskus teemme muutostöitä, jos toivotaan, että kone toimii hiukan eri tavalla.

Meillä on koneita, joissa järjestelmä on suljettu, eikä meillä ole sinne pääsyä. Toisaalta koko tehdas seisoisi, jos kriittiset koneet, kuten leikkuri, ei toimisi. Niihin on pakko olla meilläkin pääsy. Nykyisin älyä on jo vaikka missä sellaisessakin laitteessa, jonka kanssa ennen saattoi pärjätä ruuvimeisselillä. Pitää osata kaivaa oikeat manuaalit, jaksaa lukea niitä ja ymmärtää, mitä siellä sanotaan. Näissä hommissa koodit ovat monasti niin monimutkaisia, että pienikin virhe voi aiheuttaa vikatilanteen. Laatu on sitä, että miettii tarkkaan, mitä tekee, ennen kuin tekee, ja pohtii kaikki mahdolliset seuraukset. Täytyy ajatella tosi moniulotteisesti. Se vaatii huolellisuutta ja keskittymistä.

Ammattikoulussakin, jossa olin opettamassa, oli jo yksi kurssi logiikkaohjelmointia. Oppilaat saavat ainakin pienen maistiaisen siitä, mitä työelämässä voi tulla vastaan. Ammattikorkeakoulu saattaa olla näihin töihin optimikoulutus. Pääsee vähän vähemmällä lukemisella, ja siellä on enemmän käytännön tekemistä. Itse olen ollut vähän kunnianhimoinen, niin tuli mentyä pitemmän kaavan kautta. Tässä tulee työn puolesta kaikkea uutta, kun vain on avoin uudelle. Nyt on ollut dna-koulutusta, jossa perehdytään tehtaan prosessinohjausjärjestelmään. Täytyy katsoa, jos pääsisi sitäkin käytännössä kokeilemaan.

Vapaalla on kiva nähdä kavereita, ja pyöräillessä saa aivot narikkaan. Olen koettanut omatoimisesti opiskellakin, että pysyy pää vireänä – ja helmikuussa meille tulee perheenlisäystä».

Miia Heinämäki, 36

Työ: Sähköautomaatio­-­kunnossapitäjä, Metsä Board Kyro, Hämeenkyrö.
Koulutus: Automaatio­tekniikan diplomi-insinööri.
Harrastus: Maastopyöräily, jalkapallo ja futsal.
Perhe: Mies ja hänen aikuiset lapsensa.
Motto: Asiat järjestyvät kyllä.

Teksti: Mari Schildt, kuva: Reima Kangas