Joutsenon Metsä Fibren kuorimolla on huoltopäivä. Botnia Mill Servicen kunnossapitoasentajat Hannu Pulakka ja Pasi Soikkeli saavat työlistat, joiden mukaan kuorimolinja tarvitsee korjaamista. Miehet päättävät, että Pulakka hitsaa ja Soikkeli on tänään tulityön vartijana.

Työ käynnistyy tulityöluvasta. Siinä tehdään riskiarvioinnit, määritellään sammutuskalusto ja palokuorma ympärillä, sekä minkälaisten kemikaalien kanssa ollaan tekemisissä. Hitsaustyössä on tärkeää, että kaveriin voi satavarmasti luottaa.

– Hitsatessa minulla on hitsausmaski päässä, enkä näe ympäristöä ollenkaan, vain hitsattavan kohteen. Tulityön vartija huolehtii kaikesta muusta, Pulakka sanoo.

Kunnossapidon töissä hitsaamiset ovat erikoismiesten hommia.

– Vanha kollega sanoi, että hitsari voi olla kuka tahansa, mutta hitsaaja on ammattimies, Soikkeli sanoo.
Kun tehtävänä on kaksi hitsaustyötä, monesti ehdotetaan, että hitsaustaitoinen työpari jakaantuu siten, että tulityön vartijat otetaan tuotannosta.

On tärkeää, että kaveriin voi luottaa.

– Paljon tehokkaammin me saamme tehtyä kaksi hommaa kahdestaan kuin että meidät jaetaan kahtia tekemään yksi homma, Soikkeli sanoo.

Miehet kertovat, että se johtuu siitä, että ammattimies ajattelee kuin hitsaaja silloinkin, kun on tulityön vartijana.

– Voi luottaa selän takana olevaan kaveriin, että se tietää, mitä tehdään, Pulakka sanoo.

Miehet ovat tehneet töitä työparina kuuden vuoden ajan. 

– Ei meidän hirveästi tarvitse työstä keskustella, Pulakka sanoo.

– Tänään on puhuttu mopohommista, ja välillä puhutaan saunahommista. Ja enemmänkin sitä, mitä nuo naiset tekevät, kun molempien vaimot käyvät koiranäyttelyissä, Soikkeli sanoo.

Pulakka sanoo, että kanssakäyminen on helppoa, koska he ovat Soikkelin kanssa saman tyylisiä, suunnilleen saman ikäisiä, asuvat samalla alueella ja käyvät samassa paikassa töissä.

– Jos en ole johonkin asiaan niin syventynyt, niin voin luottaa, että kollega todennäköisesti on. Hän on tyypillinen eteläkarjalainen: sanavalmis ja sosiaalinen.

Soikkeli peesaa, että puheliasta sorttia he ovat molemmat.

– Hannu on jämpti. Pitää paikat niin siistissä järjestyksessä, että ei romut jää paljoa verstaalle pyörimään, hän hymyilee.

Teksti Mari Schildt
Kuva Mikko Nikkinen