Kerran vielä yhdessä
Potretti
Bong Suomen työntekijät kokoontuivat haikeilla mielin yhteispotrettiin. Vuoden päätteeksi työyhteisö hajoaa, kun yhtiö lopettaa tuotannon Pirkkalassa.
Kaikki jäljellä olevat 14 työntekijää Bong Suomen Pirkkalan kirjekuoripainosta asettuivat yhteiskuvaan perjantaina 7. päivänä kesäkuuta. Yt-neuvotteluja oli käyty pitkin kevättä, mutta niiden päätteeksi koko tuotanto sai ilmoituksen irtisanomisesta.
- Kyllä täällä huumoria yritetään viljellä vähän niin kuin ennenkin, mutta monet ovat mietteissään. Ei kauhean hilpeällä tuulella ole kukaan, summaa pääluottamusmies Timo Tervo.
Työsuojeluvaltuutettu Ville Helenius huomaa, että väkinäistä hymyä yritetään hakea, vaikka kauhean hyviä fiiliksiä ei ole kellään.
- Uusia töitä tarvis löytää, kun minäkin olen vasta viisikymppinen, ja olen ollut tässä firmassa 29 vuotta. Uusia painajahommia tuskin löytää. Metallissa pitäisi olla imua. Se olisi uusi maailma, hän miettii.
Olisiko minusta siihen?
Offsetpainaja ja varastomies Jukka-Pekka Hirsimäen olo on haikea.
- Tässä tämä nyt oli. Aikoinaan 200 ihmisestä lähdettiin, 14 on jäljellä, ja nyt koko tehdas loppuu. Varastomiehen töitä on kyllä tarjolla, mutta yhtä hyvää palkkaa tuskin saa mistään. Sähkömiehen hommat tavallaan kiinnostaisivat, mutta en ole varma, onko minusta semmoiseen, hän pohtii.
Painopinnanvalmistaja Merja Vartimo miettii, että tässä sitä seistään perhekuvassa: viimeisessä kuvassa yhdessä.
- Kun tänne tulin, silmät vain pyörivät päässä kun kuuntelin, kuinka kauan porukat ovat olleet samassa paikassa töissä. Nyt on itsellekin kertynyt yli 20 vuotta, kun olen tätä firmaa katsellut. Tällä iällä ei uusia työpaikkoja löydy, ja koulusta valmistuisin eläkkeelle. On aika keskittyä harrastuksiin. Koirista sentään on iloa, hän toteaa.
Hetki hengähdetään
Kaikki menikin aika nopeasti, miettii ulkoasuntoteuttaja Riku Vainionpää.
- Vaikka kirjekuorien valmistus digitalisoituu, niin tilanne tuli vastaan oletettua nopeammin. Paperi- ja graafisen alan töitä on lähdettävä etsimään. Jos ei löydy, niin kai sitä on mentävä koulun penkille. Kun ei ole lapsia, niin voimme vaimon kanssa vaikka muuttaakin työn perässä, hän pohtii.
Jotenkin tästä höykytyksestä ei ole vielä tokeentunut, miettii ammattiosaston puheenjohtaja Anne Valtonen.
- Tasaisestihan täältä on porukkaa irtisanottu. Jotenkin sitä oletti, että pari henkilöä lähtee, mutta se tuli ihan puskista, että loppuu kokonaan. Kymmeneksi vuodeksi pitäisi vielä löytää töitä. Mutta hetken hengähdän, kun työt loppuvat. Sitten katse uusiin kuvioihin, hän päättää.
Teksti: Mari Schildt
Kuva: Marjaana Malkamäki