Kahdet kasvot -kievarin pöydässä istuu kuusi herraa, jotka jäivät jäljelle Bongin kirjekuoripainosta, kun se lakkautettiin Pirkkalassa vuonna 2019. Tesoman kirjekuoritehtaan aikana perustettu olutkerho ei silloin moisesta moksahtanut, joten hörppiminen jatkuu edelleen. Tällä kertaa kotoaan pääsivät livahtamaan Ville Helenius, Riku Vainionpää, Jari Leivo, Timo Holle Holopainen, Pekka Keinonen ja Pekka Repo.

Miehet näyttävät tuoreilta siihen nähden, että heidät yhdistävä tekijä, kirjekuori, on lähinnä historiaa. Vai muistatteko vielä sen liimapinnan maun kielellä, kun pistitte kirjettä postiin?

– Muistan, mutta tein sen äänestyspaikalla eikä se kirje mennyt postiin, sanoo Ville.

Ville tekee nykyään Lakalaivassa Ahlströmilla kuitukangasta. Holle jäi työttömäksi ja mankeloitui työkokeilun jälkeen yleismieheksi koneistamoon, Jari tekee asennushommia toiminimellä, Keinonen lähti John Deerelle ja Repo pääsi eläkkeelle. Riku työskentelee offsetpaino Punamustassa, joka painaa muun muassa Paperiliitto-lehtiä. Eli Riku voisi halutessaan estää tämän lehden ilmestymisen jollakin tihutyöllä?

– En halua! Sen jälkeen minäkään en voisi enää ilmestyä, siis töihin!

Oluen juontiin järjestyi firman harrasterahaa

Olutkerho perustettiin aikana, jolloin tehtaan työnjohtaja Antti Helpiölä R.I.P. saattoi järjestää työntekijöidensä oluen juontiin harrasterahaa.

– Silloin oli siitä syystä huomattavasti virallisempaa kuin nykyään. Pidettiin juoduista olutmerkeistä kirjaa, ja osallistujista.

Perustamiskokoukseen ei tullut yhtään naista, mikä jäi päälle. Herraklubiksi haukuttu seura puolustautui silloin että tervetuloa naiset, tulkaa ihmeessä!

– Mutta kun ei ne tulleet. Ei ne edelleenkään tule.

On se ihme. Olisi päässyt keskustelemaan urheilusta ja juomaan miesten kanssa kaljaa. Lasi kiertää suusta suuhun, jos uusi tuttavuus ilmestyy baaritiskiltä pöytään. Keinonen arvioi juomaansa, yhtä monista Uuden Englannin ipoista, ammattilaisen elkein.

– Hedelmäinen, hieman katkera, parempaa kuin odotin!

Ville tykkää stouteista enemmän. Iisalmelaiselle Revolle malli on sama, kunhan se on Olvia.

– Enkä juo ipaa, koska olen Tapparan mies. En ainakaan tunnusta.

Kone vinkaisi ja Leivon pää nousi laatikosta

Olutkausi alkaa syksyllä ja päättyy Viikinsaaressa kesän alussa. Omat festarit kierretään luonnollisesti tarkkaan, Suuret oluet, pienet panimot ja vastaavat. Kun näitä puidaan, Holle ilmoittaa yhtäkkiä, että kerholla on mystisesti edelleen tallella 400 euroa Bongin rahoja, jota ei kukaan perinyt takaisin. Riku sanoo tämän kuultuaan vain yhden sanan: Tallinnaan!

Joskus ennen illat venyivät yli pilkun, nykyään palaudutaan aiemmin. Mutta on niitä vanhoja kiva muistella! Ville kertoo mitä voi seurata siitä, kun yö venyy yli äyräidensä.

– Seuraavana aamuna kun kirjekuorikone pysähtyi ja vinkaisi, Leivon pää nousi esiin paperiroskalaatikosta.

Tässä vaiheessa haetaan lisää olutta. Kysyn erikoisinta kokemusta alalta. Holle jää miettimään, mikä oli se viskimäinen maailman vahvin olut, joka maksoi 20 euroa, mutta sana karkaa.

– Se ei ollut kovin pahaa erikoiseen valmistusmenetelmään nähden. Sitä tehdään kylmätislaamalla, eli jäädyttämällä saadaan prosentit nousemaan ilman tislausta.

Holle tietää kaiken. Sellainen pitää olla joka porukassa. Ja Rikukin pitää olla.

– Se myöhästyy aina puoli tuntia! Sille pitää valehdella tapaamisaika puoli tuntia aikaisemmaksi kuin oikea, mutta se ennakoi valheen ja tulee silti puoli tuntia myöhässä! Sehän on sille tunti, pohtii Ville.

Olut on ihmeellistä. Miinusmerkitkin näyttävät plussalta, kun niitä yhdessä kiikaroi lasin läpi. On niin mukava jatkaa tasan siitä, mihin viimeksi jäätiin, kun siihen vielä on mahdollisuus. Puhutaan persoonallisuuksista, jotka jäävät töistä mieleen lopuksi ikää.

– Jaskalla olis ollut huomenna syntymäpäivät, kertoo Ville.

Jaska Isovesi oli aina äänessä ja hakeutui porukan keskipisteeksi. Kaikki pitivät hänestä. Hän ei tullut syksyllä edelliseen kohtaamiseen, vaikka odotettiin. Aortta oli revennyt ja mies poistunut. Sitä oli vaikea käsittää silloin, ja on vieläkin.

Miehet ovat hetken hiljaa ja nostavat sitten maljan kaverilleen. Joku taitaa sanoa, että olis kiva että tekisitte sitten minullekin näin. Tarkoitus on toisin sanoen jatkaa kokoontumisia saattohoitoon saakka .

Teksti ja kuva: Ilkka Palmu