Nyt kun maailma ympärillä palaa ja kaikki kallistuu, niin syksyisellä terassilla on hyvä pohtia itsekseen, mikä on kallista ja mistä voisi luopua, jos luopua pitää. Puheenjohtaja Orpokin on julkisuudessa penännyt kollegoiltaan leikkauslistoja. Jos minulta kysyttäisiin, niin olisin valmis pohtimaan, tulisiko minun verovaroistani tukea yrittäjille ja maatalousyrittäjille maksettuja eläkkeitä. Koska yrittäjät eivät ole itse viitsineet eläketurvaa itselleen maksaa, maksamme me muut tällä haavaa noin 1,15 miljardia euroa vuodessa tuota puuttuvaa osuutta, kun emme muutakaan voi.

Auttaa voisi myös se, jos saisi jostain vähän enemmän kuin ennen. Itselleni tulee kuvana mieleen, kun Keskustan Sipilä, Kokoomuksen Stubb ja Perussuomalaisten Lindström löivät nyrkkinsä yhteen kiky-sopimuksen kunniaksi. Tuossa yhteydessä työnantajilta siirrettiin osa työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksuja työntekijöiden maksettavaksi.

STTK:n pääekonomisti Patrizio Laina laskeskeli alkuvuodesta, että vuositasolla tämä siirto vie edelleen noin 2 miljardia vuodessa työssäkäyviltä. Eli 50 000 euroa vuodessa tienaavalta sen tuhannen euron setelin. Ja tuo nyrkki kolahtaa poskipäähän joka vuosi.

Puhutaanko tällaisista asioista ensi keväänä eduskuntavaalien alla? Itse en pidättelisi hengitystäni. Todennäköisemmin puhutaan bensan hinnasta, kosteikkojen viljelystä ja intersek­tionaalisesta feminismistä. Taktiikka on sama kuin lasten kanssa. Jos ne huomaavat epäkohdan tai haluavat jotakin, tulee niiden huomio kiinnittää johonkin muuhun. Vaikkapa tanssivaan apinaan, jos sellainen sattuu paikalla olemaan. Se, mikä toimii lapseen, toimii myös aikuiseen. Jos kysytään kysymys, johon ei osata tai haluta vastata, niin sanotaan, että älä kysele tyhmiä ja että kyllä sinä sitten vanhempana ymmärrät.

Jos itse lopettaisin jälkikasvun viikkorahan maksamisen, en tekisi sitä perustelematta. Kertoisin vain, että tämä velkaantuminen on saatava poikki tai muuten heidän jälkikasvunsa joutuisivat maksamaan kaiken. Jos tämäkään ei auttaisi, kertoisin, että kaikki on tehty heidän parhaakseen ja sitä paitsi veronalennusten dynaamiset vaikutukset toisivat menetyksen moninkertaisina takaisin joskus tulevaisuudessa. Ei se paskanpuhuminen sen enempää vaadi.

Ajattelin ostaa kuntopyörän ja viedä sen rouvan työhuoneeseen. ”Ei”, rouva vastasi. ”Vie se omaan työhuoneeseesi.” ”Missäs minulla sellainen on?” ihmettelin. ”Autotallissa”, totesi vaimo.