Jos ei ole enää kysymys pelkästä suhdanteesta, onko muutos pysyvämpää?
Kolumni
Kuluva vuosi on ollut synkkä suomalaiselle paperi, kartonki- ja selluteollisuudelle. Metsä Board lopetti Takon kartonkitehtaan, UPM Kaukaan paperitehtaan ja Sappi yhden kolmesta paperikoneestaan Lohjan Kirkniemessä.
Lisäksi lukuisat tehtaat ovat seisoneet ja työntekijät ovat olleet lomautettuina. Se, että sellutehtaat seisovat pitkiä aikoja, on alalle huolestuttava merkki.
Suomessa ei ole enää monta sellaisia tehdasta, jotka kävisivät 12 kuukautta vuodessa. Aikoinaan sellutehtaille haettiin mahdollisimman pitkät huoltovälit, eikä niitä voitu pysäyttää talvella. Nyt voidaan, eikä se näytä olevan mikään ongelma. On jo selvää, että yhtiöt budjetoivat tehtaiden tuotannon siten, että ne käyvät vain osa vuotta.
Tehtaiden vajaakäyttö ei ole uuden luomista tai kannattavaa liiketoimintaa, vaan se on hengissä selviämistä.
Metsäsektori odottaa helpotusta suhdannekäänteestä ja talouskasvun käynnistymisestä.
Jos ei ole enää kysymys pelkästä suhdanteesta, onko muutos pysyvämpää? Ei tarvitse kuin katsoa Kiinaa, joka on lisännyt omaa pitkäkuituisen havusellun tuotantoa samoin kuin kartongin valmistusta. Kiinalaiset alkavat puskea kartonkia alueille, joille suomalaistehtaat ovat vieneet tuotteitaan. Mikä on meidän teollisuutemme vastaisku?
Paperiliiton työssä käyvistä vajaasta 10 000 jäsenestä noin kolmasosa eli noin 3 000 on ollut lomautettuna vuorollaan sen mukaan, kuinka metsäyhtiöt ovat seisottaneet tehtaitaan.
Metsäyhtiöt ovat ”taklanneet” inflaation ja palkankorotukset kuluja leikkaamalla eli käytännössä väen vähentämisellä. Nyt nämä kulut ovat menneet niin pieniksi, että karsimisella yhtiöitä ei enää saada uuteen lentoon.
On jopa surullista kuunnella, vaikka johtaja Wahlroosin haukkumisia siitä, kuinka idiootit johtavat maata. Wahlroosin ollessa hallituksen puheenjohtaja UPM investoi vain selluun ja senkin lyhytkuituun. Tämä kuvaa hyvin sitä, että metsäteollisuus ei ole pystynyt mitenkään uusiutumaan. Toki uusia tehtaita on tullut ja entistä tehokkaampina, mutta jalostusaste ei ole noussut. Metsäteollisuuden osuus Suomen BKT:stä on laskenut jo selvästi alle kahden prosentin. Olisi luullut, että maan hallituskin jo huolestuisi tästä eikä vain leikkaamisesta työntekijöiltä ja työttömiltä.
Aiemmin luotin siihen, että Suomen paperi-insinöörit viimeistään ratkaisevat ongelmat, mutta nyt ei sekään enää näytä pitävänsä paikkaansa.
Pelkään, että Takon, Kaukaan ja Kirkniemen kaltaiset uutiset saavat jatkoa. Varsinkin nyt kun UPM ja Sappi ilmoittivat fuusiosta, joka koskee nimenomaan paperitehtaita: neljää Sapin tehdasta, joista yksi on Suomessa, ja kahdeksaa UPM:n tehdasta, joista Suomessa on neljä.
Sen voin kuitenkin todeta, että te, jotka siellä tehtaissa työn teette, olette tehneet kaiken sen eteen, että yksiköt ja yhtiöt menestyvät. Tiedän myös sen, että sen olette valmiita tekemään jatkossakin. Jos saan joulupukilta jotain toivoa, niin se on uusi aika, joka nostaa suomalaisen metsäteollisuuden uudelle polulle, mikä takaa hyvinvoinnin työntekijöille, omistajille ja Suomelle.
Hyvää joulua kaikille!
Vahvinta on yhteistyö. ·

