Paistaisko vai eikö paistais – kevät­aurinko ei oikein osaa päättää. Hakasen Mika istuu saunan rappusilla ja teroittaa teräketjua. Kevättalvi ei suonut riittävän kylmiä pakkaspäiviä halkojen tekoon, mutta tämä osuus puuhommista sujuu nappiin. Lumettomat pellot reunustavat vanhaa maatilaa, jonka Mika hankki viisi vuotta sitten rouvansa kanssa. Viimeisen päälle vanhaksi palautetussa keittiössä porisee kahvi; tummat hirsiseinät ja pinkopahvien tapetit juttelevat olohuoneessa keskenään vanhan puulattian yli. On viikonloppu. Vain kurkiauran huuto puuttuu.

Minkähän takia ihmiset asuvat kaupungeissa?

– No, Tampereella meilläkin on kerrostalokaksio, ja kissa, joka inhoaa automatkoja. Sen takia vaimo ei nytkään mukaan lähtenyt. 

Tunnin ajomatkan päässä, Porintien päässä, on Tampere. Ja työ, joka loppuu Takon tehtaan myötä. Juuri nyt se ei sureta. Maalla asiat saavat mittasuhteen oikean.

– Minulla alkoi mieli muuttua kulutus­vastaiseksi, kun tämä paikka saatiin. Katselen uusia avohakkuita tänne ajellessa. Ahdistaa. Mietin, että missä vaiheessa naapuri pistää lakoon kuusikkonsa tämän saunan takaa. Voiskohan sen ostaa?

Kun Mika vetää moottorisahan käyntiin omalla maallaan, hän ei koske kauniiseen. Iltayöllä saunasta sisälle astellessa linnunranta loistaa taivaan reunasta toiseen ja tekee maapallon päällä asuvasta harrastemetsurista atomin kokoisen. 

Teksti ja kuva: Ilkka Palmu