Tyhjinä päivinä ajatuksilla on tapana harhailla. Yhtenä sellaisena päivänä muistin erään valmentajan kolumnin vuosien takaa englantilaisesta jalkapallolehdestä. Jutussa koutsi kertoi, kuinka hävityn pelin jälkeisenä aamupäivänä harjoituskentän aidassa roikkui punakoita keski-ikäisiä miehiä antamassa ohjeita siitä, kuinka joukkueen tulisi pelata.  

Hetken tarjottuja vinkkejä mietittyään valmentaja tuli kuitenkin siihen lopputulokseen, että jos viisaus todella asuisi aidan toisella puolella, olisivat herrojen kyvyt olleet käytössä jo jossakin muualla, eikä heillä olisi ollut aikaa notkua arkipäivänä nenä aidassa kiinni. Joskus sonta on vain sontaa.

Jostakin syystä mieleeni tuli myös Björn Wahlroos ja hänen haastattelunsa Iltalehdessä syyskuun lopulla. Wahlroosin mukaan yhtiö kääri alkuvuoden 2022 lakolla muhkeat jopa 200 miljoonan euroa tienestit. Hevosmiesten tietotoimiston mukaan tätä ilosanomaa Wahlroos oli levittänyt jo tuoreeltaan lakon päätyttyä UPM:n yhtiökokouksessa. 

Harmi vain, että ilouutinen taisi mennä myös asiakkaiden korviin. Sillä puolella ymmärrettiin viimeistään siinä vaiheessa, että harmit ja kustannukset lakosta kantoivat täysin syyttömät asiakkaat.

No mitäs väliä sillä asiakkaalla sitten on? Ei kai sinällään mitään. Suomalaiset yhtiöt ovat varsin hyviä sivuuttamaan asiakkaan tarpeet. Tässä tapauksessa seuraus vain oli se, että yhtiön tuotteiden kysyntä laski. Ja ilmeisen lopullisesti. 

En lähde kiistämään Wahlroosin arviota siitä, että lakko oli yhtiölle ja osakkeenomistajille menestys, jos kerran sillä 200 miljoonaa tienattiin. Pörssiyhtiöistä mitään ymmärtämättömänä mieleni tekisi kysyä, että miten yhtiön osakkeen arvo on lakon jälkeen muuttunut. Kai osakkeenomistajillekin on siunaantunut osansa mannasta, joka taivaalta lakon vuoksi satoi. 

Tekoälyn mukaan UPM:n markkina-arvo pörssissä oli vuoden 2022 lopussa 18,6 miljardia euroa. Kauppalehden mukaan arvo tätä kirjoitettaessa (3.10.) on 12,41 miljardia. Mutkia vähän oikomalla 200 miljoonaa tienattiin, kun yhtiöstä hävitettiin reilut kuusi miljardia euroa. Tällaisella historiankirjoituksella kenraali Pauluksenkin menestys Stalingradin pakkasessa olisi ollut häikäisevä.

Entäs se tessi lakon jälkeen. Kai sen kanssa elämään on pystynyt. Sovittelussahan lähtökohdaksi otettiin, että samalla työmäärällä kuin ennen saa saman palkan kuin ennen. Vaikkakin epätasaisemmin. Tessin fonttikin pienennettiin, että yhtiö saattoi sanoa sen lyhentyneen. Aikuinenkin on lopulta yhtä lapsellinen kuin… no lapsi tai eläkeläinen.

Pomo tuli viereen istumaan ja ihmet­teli, että missä kaikki ovat, kun osa koneista seisoo. – Osa on lomau­tet­tuna ja osa irtisanotuista on työllistymis­vapaalla, vastasin. – Ja toimi­henkilöt etätöissä, kun lomautuksilta säästyivät. – No kuka täällä sitten työt tekee, miespolo parahti.