Poikkeusaika näkyy myös kesätöissä

Kuorimo

Lomittajat tuovat apukäsiä kesäkauteen ja varmuutta tuotantoon.

Ville Mäntysellä on edessään jo neljäs kesä UPM:llä Jämsänkoskella. Tosin tämä työrupeama alkoi jo viime vuoden toukokuussa. Mäntynen on hoitanut kesäpestin perään sijaisuutta, joka jatkuu kesäkuun loppuun.

Kesätyössä aloittaville Mäntynen antaa pari yksinkertaista mutta olennaista vinkkiä.

– Kannattaa kuunnella kaikki neuvot mitä kokeneemmilta saa ja ottaa ohjeet avoimin mielin vastaan. Näillä pääsee jo aika pitkälle. Ja ensimmäisestä kerrasta alkaen kannattaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin, Mäntynen sanoo.
 

LOGISTIIKKATUTKINNON suorittanut Mäntynen oppi varaston tehtävät parhaiten seuraamalla, miten kokeneet työntekijät toimivat. Lastaajan vastuulla on sijoittaa paperirullat sijoitetaan junanvaunuihin ja rekkoihin järkevästi ja vaatimustenmukaisesti.

– Siinäkin työ tekijäänsä opettaa, sen olen huomannut.

UPM on palkannut Suomessa tänä vuonna reilut 800 kesätyöntekijää varmistamaan tuotantoa loma-aikaan. Yhtiön tavoitteena on pitää tuotanto käynnissä koronapandemiasta huolimatta. Jos poikkeustilanne aiheuttaisi lomautuksia, ne koskisivat niin kesätyöntekijöitä kuin vakinaisiakin. 

 

KUN SUOMALAISET eristäytyivät maaliskuussa etätöihin ja -kouluihin, myös syöminen siirtyi koteihin ja lisäsi kertaheitolla elintarvikepakkausten kulutusta. Pakkausvalmistaja Westpakilla lisävoimiksi palkattiin toukokuun alussa kolme kesätyöntekijää ja myöhemmin kymmenkunta lisää.

Kotikulmille Säkylään kesäksi palannut Aleksi Saarinen tuli Westpakille myös jo neljänneksi kesäksi. Edessä on uusi tehtävä eli opetella käyttämään uusinta pituusleikkuria.

– Hyvin fiiliksin aloitin, koska oli varma työpaikka. Muutamalla tutulla on työt jääneet väliin koronatilanteen vuoksi, Saarinen sanoo.

Saarinen opiskelee ajoneuvo- ja kuljetustekniikkaa ammattikorkeakoulussa Turussa. Kevään etäopiskelun loputtua hän ehdotti itse, että voisi aloittaa työt viikkoa aiemmin.

– En kaivannut pitempään lomaa. Kotona tuli oltua jo riittävästi.

Teksti Eeva Eloranta-Jokela
Kuva Mikko Vähäniitty