Mulla oli parhaan kaverini kanssa punkkibändi Bullshit Brothers, päästettiin ramopunkkia Kouvolan iltamissa, ihailtiin Poikia ja lämmiteltiinkin niitä. Sit piti valita punkmuusikon ja tehdastyön väliltä, ja menin valitsemaan työn.

Olin tavannut hänet intin jälkeen. Ostettiin rivarinpätkä ja opeteltiin perhe-elämää, rakennettiin talokin. Olin vuorokorjaajana viilutehtaalla, hän matkailuyrittäjänä. Parisuhteelle jäi aikaa töiden jälkeen pusut ulko-ovella ja läpsystä kotivuoronvaihto. Et kotityöt meni tasan.

Viis vuotta sitten erottiin, ja musta tuli lasten lähivanhempi. Wilho oli viiden vanha, Veeti Wiljam 15 ja Nana 17. Viisvuotias vietti yövuorot useimmiten mummolassa. Elämä helpottu paljon, kun pääsin päivätöihin Heinolaan.

Nana muutti omilleen. Veeti on 20, lukee datanomiks, näen häntä pari kertaa päiväs jääkaapilla...et kyllä se 9-vuotias juniori on, jonka kanssa iltani touhuan. Oon tehny hälle kartingautoja, ja sit on mönkijähommaa. Hää lähtee innolla messiin mihin vaan.

Wilho on kahden aikaan himassa, minä neljän jälkeen. Ruoka kuudeks. Arki rakentuu legendaarisen makaroonimössön ympärille, ja salaatit kylkeen. Viikonloppusin teen riistaruokia, kun on enempi aikaa.

Lauantai-illat menee sit kapakoissa pomppiessa. Vien Wilhon äidille mummolaan ja haen sunnuntai-aamuna.

Mulla on puku päällä ja pappalakki päässä. Rummut ja bas­so tulee nauhalta, ne on tehty itse. Mikko soittaa kitaraa, laulaa ja räppää, Sami soittaa kitaraa ja minä laulan niin että läski lätisee! Me ollaan bilebändi Salminen, vedetään kaikkea hevistä Meiju Suvakseen. 

Lavalla Herra Salmisen ei tarvi välittää mistään mitään. Mä tarviin sitä, pysyy pää kasassa paremmin. Himassa lapset luottaa minuun, ei tule lavalla törttöiltyä, ja toisaalta kotona tietää, et kohta taas pääsee tuulettaan. On kevyt tie olla ja elää.

Kello soi huomenna 5.25. Kuudelta rupeen lähteen Heinolaan päin. Herätän nuorimmaisen vähän sitä ennen, kun hänen koulukyytins lähtee seitsemältä. Meillä on halit ja nyrkkikivet ennen kun lähen, me halutaan sitä kummatkin, minä ja wing­­man. On hyvä lähtee ja jäädä, kun tuntee olevansa turvassa.