Olen puhunut itseni kruisailemaan motoristitapahtumaa järjestävän Jari Peltosen selän taakse tarkoituksena kuorruttaa kovassa vauhdissa kameran muistikorttia Easy Rider -leffan krominkiillolla. Aurinko paistaa ihanasti motoristien valmistautuessa kulkueeseen.

Clen ja Marjo Wiik ovat ajaneet Himokseen Pietarsaaresta.

Pian selvää, että osallistujat ovat eläneet villeinä ja vapaina korkeintaan l980-luvun alussa.

Kaipolan osaston peejii Pätkä Kivelä valmistautuu kruisailemaan lajitovereidensa kanssa.

Mökkien edessä keräilee varusteitaan maltillista liivijengiä, joista kaikki vieläpä selvin päin. Siitä huolimatta puhutaan Jämsän Sähkön myynnistä yli 20 vuotta sitten :)

Kaipolan pantiittosten käsivarsitatskoissa ei rynnäkkökivääreitä näkynyt.

Peltonen ojentaa minulle kypärän ja katsoo säälien varusteitani. Tarkoitus olisi pujotella katkeamattomana kulkueena Jämsän lukuisten liikenneympyröiden lävitse Mäntäntielle ja suikata yläkautta Halliin hernekeittoa syömään.

Matti Kirvesniemi on ajanut Himokseen Kuusankoskelta tonnikaksvitosella RT- bemarilla.

Merkkiuskollisuus jää, kun nuoruus loppuu. Neljättä bemaria kuluttava Matti Kirvesniemi ajeli ennen jopa 20 000 kilometriä kesässä pitkin Eurooppaa, mutta korona ja sota taittoi selän, viime kesänä tuli mittariin enää vajaa 7000 kilometriä.

Pietarsaarelaiset Tommi Pippola (vas.) ja Timo Kuuluvainen lähtivät Himokseen seitsemän pyörän pietarsaarelaisporukan nuoriso-osastona.

Pippolan pelissä on ohjaamo. Ei voi muuta sanoa.

Juha ja Riitta Ylijoki ovat tulleet Jämsään Lahdesta. Pariskunnalta on jäänyt vain neljä motoristitapahtumaa väliin. Ongelma aiheutui lasten rippijuhlista ja koronasta.

Jono alkaa kokoontua. Mielenvirkistystä saa ohi pötpöttelevistä jenkkiautoista, joissa kilpaillaan siitä kuinka monta ihmistä mahtuu juopottelemaan konepellin päällä.

Harri Jatkola vetää letkan Himoksesta Halliin.

Kyselen kulkueen säännöt. Väliin ei saa tunkea kukaan, hitaahkosti ajellaan, ohittelu on kielletty ja matkanjohtaja Harri Jatkola kulkee jalat edellä. Ruumissaattosta poiketen perillä ei lauleta virsiä.

Jorma Salakarille Lohjalta ja harrikasta värkätty unelma. Koneessa on 1830 kuutiota!

Jorma Salakarilla, 60, näyttää olevan seurakunnan upein peli, isoin kone ainakin. Jorma on muuttanut harrikkansa systeemit perinpohjaisesti, ketjukoneesta leveelle hihnalle ja uudet kromiosat ja kaikki niin matalaksi kuin olla pystyy.

– Tein tän yhdelle hifkin lätkänpelaajalle oikeisiin väreihin, mutta jäi mulle. Customointi ei maksanut mitään, niin se menee. Jos mää teen sun pyörään muutoksen, laitan sun antamat rahat omaan projektiin.

 

 

Nuoria mustanahkaisia motoristeja 1960-luvulta: Raimo Ikola ja Reijo Ahola Lohjalta, Jussi Sairanen Imatralta ja Hans Hindersson Lohjalta.

Reijolla on perinteitä takana, missäs muuallakaan.

Ihan kohta lähdetään, mietin, ja huomaan että kameran akku loppui, palaan autolle kilometrin päähän toisen akun luo, ajan ysitietä Jämsän keskustaan, näen vilauksen kulkueen perästä, käännyn Hallintielle, huomaan 5 kilometrin päässä että bensaa jäljellä enää 2 kilometriä, palaan Seppolan autolle tankkaamaan ja kiitän Lemmyä taivaassa kun bensa lorisee tankkiin.

Ehdin Halliin ajoissa. Juttelen Hallin aukiolle hernariteltan pystyttäneitten Suur-Jämsän moottiriklupilaisten kanssa. Toinen heistä lupaa ajaa autoni Himokseen, jos vielä haluan pyörän selkään. Jee, pelastus!

Astun asemiin ja katselen Saab Drakenia, joka täällä kasattiin Kakeksi ristittiin. Täällä on pantu kokoon Neuvostoliiton Migit ja Jenkkien Hornetit ja EU:n NH-90-helikopterit ja lähes kaikki muu, joka ilmojamme puolustaa; täällä, jos jossakin, saa olla ylpeä jämsäläisistä asentajista.

Tulevaisuudessa he tulevat kokoamaan ja huoltamaan meidän viidennen sukupolven F-35- hävittäjät, siinä on ainakin 30 vuodeksi tulevaisuutta. Kiitos Nato!

Nyt alkaa kuulua pörinää.

Motoristit aiheuttavat Hallin ainoaan risteykseen ruuhkan. K-Market Hokan pihassa muutama mummu ihmettelee sitä. Järvi kimmeltää, prätkäläiset parkkeerailevat ja hakevat soppaa.

Jari Rutanen on ajellut tapahtumaan vasta lauantai-aamuna. Maistuu Hallin hernerokka tuoreemmalta niin.

Pasi Särkelä on tullut Himokseen Oulusta. Hallin kiertueen vaihtelevat maisemat tuntuvat ihanilta Oulu-Jyväskylä - pätkän puudutuksen jälkeen.

Paperiliittolaiset puhelevat keskenään, nyt on se hetki. Suurin osa näyttää tuntevan lajitoverinsa, päristy ja poristu on ennenkin. Olen ainoa, jota ottaa päähän. Prk, kuvat tien päältä jäivät ottamatta. Tilitän tuskaani kuopiolaisille miehille. Eino Miettinen asettaa murheeni mittasuhteeseen.

Kuopion poika Eino Miettinen kavereidensa kanssa sopalla kuin kanat orrella.

– Kerran palasin ohituksesta höseltäen ja päädyin reilusti pientareen puolelle. Uskomattoman monta asiaa ehti vilahtaa mielessä ennen kuolemaa, mutta ei se sitten tullutkaan, pääsin takaisin tielle.

Kiitollinen olen tuosta päivästä edelleen, opin ottamaan rauhallisemmin.

Hallissa ei ennen oltu rauhallisia: koelentokeskuksen lentokentällä sai ajaa valvotuissa olosuhteissa urku auki. Huolto-Kaksikon Veijo Toimelan Laura-vaimo oli kertonut testit ottaneelle miehelleen, että nyt vaihtu pappa-mopoon, kun aviomies kertoi ajaneensa yli 200 mailia tunnissa = 322 km/h.

Ennen oli kaikki paremmin. Jämsässä poliisina vaikuttanut Himasen Reijo järkkäsi 40 vuotta sitten koeajoja tavallisella tiellä Kollinkankaan suoralla. Jotkut siitä metelistä sitten niuhottivat ja piti lopettaa. Hayabusa-liivistä Markku Rytköstä naurattaa.

Jämsäläisen Markku Rytkösen (vas) ja Kimmo Ryhäsen kanssa puhutaan nopeuksista. Markku kertoo vain kerran vahingossa ohituksessa hetkellisesti ajaneensa 240 km/h.

Markku Tissari Kuopiosta kehuu perjantain iloista ohjelmaa.

Motoristitapahtuman pääjärjestäjä Jari Peltonen saa kohta nauttia sopan perään toimittaja Palmusta selkänsä takana. Minun on päästävä kyytiin, viime kerrasta on 35 vuotta.

Birgitta Hoffren on lähtenyt tuuraamaan Sairasen Jussin avovaimoa. Imatralta ajeltiin viisi tuntia ja 308 kilometriä Himokseen.

Kiertelen aukiolla ja kuvailen ajokkeja.

Tämän kiiturin omistaja saa Paperiliiton epävirallisen Paras Itsetunto -palkinnon. Muut pyörät ilman omistajia voit vilkaista tämän jutun lopusta.

Paikallinen pappa Jaakko Tamminen tulee juttelemaan. Tammisen oma menopeli on viissatanen CB-Honda.

Taitaa olla mulla viimeinen vuosi menossa, kun on ikää päällä yli 80 vuotta. Tää on sellainen laji, että pitäisi ymmärtää lopettaa ajoissa.

Ei oikein vakuuta. Vuodesta 1959 moottoripyöriä harrastaneen miehen suu on virneessä ja silmät kiiluvat, kaikki pyörät katsotaan tarkkaan. Hyvin on erilaista peliä, yksi ajokki ravassakin.

Rasmus Roito Sunilasta kertoo ajaneensa motokrossia huvikseen palkintona se, että on nykyään terve.

Eihän multa oo murtunut kuin 2 kylkiluuta ja polvi-, sääri- ja reisiluu.

Bemarimies Hannu Ulenius Myllykoskelta on tullut tapahtumaan sunilalaisen motocrossari Rasmus Roiton (oik.) kanssa.

Isänsä Timon kanssa tapahtumaan tullut jämsäläinen Silja Peltola, 19, kertoo että oman pyörän ostaminen on käynyt mielessä. Tapahtunee seuraavan 30 vuoden aikana!

Joutsalainen Väinö Lehtoketo hetkeä ennen paluuta Himokseen.

Sitten on aika. Muita ei tule mukaan, kun nousen Peltosen kyytiin. Tylsää. Olisi ollut mukava päästä kulkueeseen ja nousta vähän väliä seisomaan valtoimenaan kameran kanssa, ottaa mestariotoksia paperiliittolaisesta possujunasta.

Peltonen kiihdyttää. Ilmavirta hulahtaa ovelasti sieluun.

Katselen villejä lupiineja. Kuskini ajaa välillä hiljaa, välillä lujaa, ikään kuin koetellakseen kokemuksiani. Se onnistuu.

Tunnen olevan pitkästä, pitkästä aikaa vapaa. Mitä väliä sillä on, jos joku suunnitelma menee vähän persiilleen? Jostakin alitajunnasta nousee mieleen Jukka Virtasen sanoittamat sävelet.

”Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän, kuinka onnellinen voikaan olla hän.”

Nostan käteni ilmaan.

The End.

Teksti ja kuvat: Ilkka Palmu