Olin matkatöissä sähköautomaatioasentajana 16 vuotta sitten. Kun BCTMP-tehdas silloin rakennettiin, tänne haettiin monen alan tekijöitä. Sattui arpa silloin osumaan niin, että tulin valituksi, ja siihen loppui reissaaminen. On ihan kiva ajella kotikylällä, kun töihin pääsee vaikka polkupyörällä. Kaskinen on Suomen pienin kaupunki – saari, jossa vesi on ympärillä.

BCTMP tarkoittaa valkaistua kemikuumahierrettä, jota käytetään kartonkimassoihin tukimassaksi. Minulla on viisi paikkaa, joissa työskentelen: jauhatus, valkaisu, kattilat ja vedet, niiden integraattikenttä sekä viimeisenä BCTMP-tehdaskenttä. Tehtaalla toimii myös haketus sekä lopputuotteen paalaus ja varastointi. Työni on tehtaan ajamista valvomossa kolmessa eri ajopaikassa. Lisäksi on kenttäpuoli voimalaitoksella, vesilaitoksella, kattilakentällä ja tehtaan omalla kentällä. Meillä on lyhyt kierto, eli ollaan kaksi aamua, iltaa ja yötä aina samassa paikassa. Vapaan jälkeen paikka vaihtuu, jos miehitystilanne sallii.

Tehtaalle tullut hake jauhetaan ja lajitellaan asiakkaan speksien mukaan. Siitä se lähtee valkaisuun. Kemikaaleja lisätään sen mukaan, jotta paalaukseen menevä lopputuote on kohdillaan: on oikea vaaleus ja vetolujuus, ph ja mitä muuta tarvitaankin. Aina pyritään siihen, että kemikaaleja käytetään mahdollisimman vähän. Eihän pesukoneeseenkaan mätetä pesuainetta liikaa, vaan vain se määrä, joka riittää.

Kattilat ja vedet –alueella tehdään höyryä ja vettä sekä käsitellään jätevettä. Tänne tulee Kaskisten tehtaan, Kaskisten kaupungin ja maakunnan jätevedet. Biomassa kuivataan kuorimolla, ja siitä tulee polttoainetta polttolaitokselle, jossa se poltetaan yhdessä kuoren kanssa. Päästään samalla kakasta eroon. Kattiloilla tehdään puolestaan höyry, jolla biomassa kuivataan. Integraattikentällä hoidetaan kattiloita ja vesilaitosta. Oikein huonosta, tummanruskeasta Närpiönjoen vedestä tehdään meidän vesilaitoksellamme priimaa vettä, joka käy kattiloille ja prosessiin. Kun vesi on puhdistettu, käytetty ja vielä kertaalleen puhdistettu, se ohjataan mereen. Silloin se on puhtaampaa, kuin jos se olisi päätynyt samaan paikkaan joessa virtaamalla. 

Tontilla on rakennuksia pitkin, poikin entisen sellutehtaankin ajoilta. Ne jäivät meidän hoitoomme, ja niistä tuli integraattikenttä. Botnia hoiti aikoinaan kuorimon ja vesi- ja jätevesilaitoksen sekä kattilat. Sellutehtaan lopettamisen jälkeen ne jäivät meille. Ei niitä voitu purkaa, koska meilläkin tarvitaan vettä ja höyryä. BCTMP-kenttä on tämä varsinainen tehdas jauhatuksineen ja valkaisuineen. Se on sinänsä kompakti laitos. Kentällä katsotaan tehtaan koneiden ja laitteiden perään, tsekataan häiriötilanteita ja korjataan niin pitkälle kuin itse kuin pystytään. Kunnossapito tulee apuun, jos tarvitaan. Kun tulee isompia vaihtoja, tarvitaan taas kunnossapitoa, koska meillä ei ole integraattikentällä kuin yksi mies ja BCTMP-kentällä kaksi. Kun on muitakin töitä, joita pitää tehdä, niin ei vain ehdi. Meillä on aika pieni miehitys tuotantoon nähden: Tehdasta pyörittää 10 henkeä plus vuoromestari per vuoro. 

Kestää aika pitkään, että näihin töihin kasvaa. Viime kesänä meillä oli ihan hyvin kesätyöntekijöitä, kolme vuorossa. Aika monta kesätyöläistä on vakinaistettukin, kun porukkaa on eläköitynyt. Töihin tulo on silloin helpompaa, kun on jo nähnyt asioita. Ei silti tarvitse olla mikään Einstein, että pärjää: riittää, että on oma-aloitteinen ja kiinnostunut tekniikasta. Pitää olla sellainen, että osaa pyytämättä lähteä tekemään päivän rutiineja. Ei meillä ole komentoketjua, että joku toinen käskisi, että sinun täytyy nyt tehdä tuo. Täytyy vain tietää, että jos on tämä alue hoidossa, niin hommat vain pitää tehdä. Sen verran pitää olla itsellä selkärankaa. 

Tänä syksynä tehtaalla uudistetaan kuorimo. Sinne vaihdetaan modernimpi automaatiojärjestelmä. Kyllä se tuo tuntua, että ovia ei laiteta kiinni, kun satsataan rahaa – sellutehtaan tyhjän paikan ohi kun kuitenkin ajetaan päivittäin. Täällä on aina jotain haastetta, ja se on pitänyt homman mielekkäänä: Tulee uusia prosesseja, laitteita ja jokin muuttuu. Aina on opissa, eikä tarvitse tuudittautua siihen, että tällä pärjää, kun kerran on jotain oppinut.

Teksti Mari Schildt
Kuva Johannes Tervo