Konvertia Groupilla Valkeakoskella Mikko Tofferi vaihtaa kuulumiset edellisen vuoron koneenhoitajan kanssa. Edessä on 12 tunnin työvuoro.

– Keskustellaan, mitä koneella on päällä, paljonko on jäljellä, ja onko toiminnassa ollut jotain erikoista, hän kertoo.

Tofferin käsissä kone taikoo taivekartongista arkkeja, jotka lähtevät painotaloihin ympäri Eurooppaa ja päätyvät kartonkipakkauksiksi.

– Tärkeintä on, että laatu on kohdallaan: arkit ovat oikean mittaisia, on hyvät leikkausjäljet, eikä pölyä. Ja mahdollisimman tehokkaasti tietenkin yritetään leikata, hän sanoo.

Puuhastelua pitää olla

Työ sujuu 18 vuoden kokemuksella. Tofferi seuraa koneen toimintaa. Samalla hän käy läpi tulevia ajoja, ja nostelee lavoja.

– Tämä työ ei ole vain valvomossa istumista. Puuhastelen aina, laitan vaikka paikkoja kuntoon ympärillä, koska hirveästi en tykkää paikallani olla. Sen verran levoton persoona olen, että en oikein pystyisi istumaan 12 tuntia samassa paikassa, hän juttelee.

Isommat jalkapallo­urahaaveet kaatuivat jo 16-17-vuotiaana.

Askelmittari on kertonut, että Tofferi ottaa työvuoron aikana keskimäärin 25 000 askelta.

Tänäkin kesänä Tofferi opetti kesätuuraajan omiin töihinsä. Hän kertoo, että opetuksessa lähdetään alusta, kun koko kone on uudelle tekijälle vieras.

– Ensin käydään läpi koneen käyttöä, ja miten se tehdään turvallisesti. Toiseksi katsotaan se, että se tuote olisi laadukas, se täyttäisi kaikki meidän standardit. Vasta sen jälkeen keskitytään siihen, että työtä ruvetaan tekemään tehokkaammin.

Tofferi kiittelee, että nykyisin turvajärjestelmät ovat hyvät, eikä koneeseen ole helppo saada käsiään ajon aikana. Tofferi itse tekee vuoron aikana 20–70 tonnia valmista tavaraa, rullan leveydestä riippuen.

– Tykkään kyllä olla konehoitajana. Se on aika itsenäistä puuhaa, hän kertoo.

Polveen tuli tekonivel

Valkeakoski on jalkapallokaupunki, ja myös Tofferille futis on ollut osa elämää ja identiteettiä pikkupojasta lähtien. Maailman paras joukkue on Manchester United, mutta rakkain FC Haka.

– Isommat jalkapallourahaaveet kaatuivat jo 16-17-vuotiaana, kun jalasta katkesi eturistiside. Sen jälkeen olen pelannut divarissa ja kortteliliigaa viime vuosina, hän kertoo.

Lopulta nivelrikko vei hyvin palvelleen polven. Viime vuoden lokakuussa siihen asennettiin tekonivel.

– Näin puolen vuoden jälkeen se alkaa jo olla ok, mutta kyllä ehti jo harmittaakin se leikkaukseen meneminen, kun polvi ei meinannut lähteä toipumaan. Pahimmillaan ei käynyt mielessäkään, että olisi pystynyt olemaan töissä. Oli sen verran kipuja, että en oikein saanut nukuttua, hän muistaa.

Keväällä polvi oli toipunut leikkausta edeltävälle tasolle. Vuoden tai puolentoista päästä leikkauksesta nähdään, millainen polvesta lopulta tuli.

– Nyt kun vertaan siihen, että millainen polvi oli ennen leikkausta, niin ei enää ole lähelläkään semmoisia särkyjä.

Valmentaminen kiinnostaa

Mieli palaa jo kokeilla, miten jalkapallon pelaaminen sujuisi.

– Meillä on kaveriporukalla oma joukkue, joka on ollut pystyssä siitä lähtien, kun olemme olleet 17-vuotiaita. Ehkä syksyllä, kun alkaa futsalkausi, niin menen vähän höntsäporukkaan taas kokeilemaan, hän miettii.

Ei polvi ole häntä silti kokonaan pois kentältä pitänyt.

– Kun poika meni pelaamaan, niin noin vuoden katselin sivusta. Kun porukkaan kyseltiin valmentajia, niin menin mukaan.

Nyt hän on valmentanut viisi vuotta FC Hakassa. Pojat ovat 12-vuotiaita.

– Kyllähän valmentaminen on mukavaa. Hyvinkin mukavaa. On hienoa katsoa, kun pojilla taidot kehittyvät ja päästään pelaamaan kovempia pelejä. Hyviä poikia meillä on siinä paljon. Haka saa tästä ikäluokasta aikanaan pelaajia edustusjoukkueeseen, hän sanoo.

Jalkapallo on vaatinut omistautumista koko perheeltä: kuljettamista, pyykkäämistä, kannustamista ja lukemattomia mokkapaloja.

– Ei tässä talkootunnit ole ainakaan niin sanotusti vähentyneet, Tofferi hymyilee.

Mutta se on ollut sen arvoista.

Mikko Tofferi, 39

Työ: Koneenhoitaja, vara­luottamus­mies, Konvertia Group, Valkeakoski.
Harrastus: Jalkapallojuniorien valmennus.
Perhe: Puoliso ja kaksi lasta.
Motto: Voittajat ovat usein häviäjiä, jotka päättivät vielä yrittää uudelleen.

Teksti: Mari Schildt, kuva: Reima Kangas