Tehtaanpiipun varjossa Mäntässä kasvanut Jesse Saarinen, 31, oppi ajattelemaan lapsuudessaan, että kaikki mänttäläiset ovat töissä Metsä Tissuella ja vilppulalaiset sahalla.

Saarisen vanhemmat olivat Tissuella ja ovat yhä: isä on tuotevarastolla trukkikuskina ja äiti jalostuskoneella.

Kaikesta huolimatta Saariselle ei ollut itsestään selvää, että hän menisi tehtaalle töihin, vaikka se arvostettu työpaikka paikkakunnalla onkin.

– Näin pääsi kuitenkin käymään.

Saarinen lähti opiskelemaan metallipuolta ammattiopistoon ja teki työharjoittelut ja kesätöitä Metsä Tissuella, koska kysyntää oli. Hänen ensimmäiset muistonsa tehtaalta ovat siltä kesältä, kun hän oli 15-vuotias. Silloin hän oli tehtaalla tienaa tonni -jaksolla.

Vuodesta 2014 lähtien Saarinen on ollut vakituisessa työsuhteessa Metsä Tissuella. Hänen mukaansa vakinaistaminen ei muuttanut elämää muuten kuin, että tuli ostettua talo. Pari ensimmäistä vuotta vierähti kunnossapidossa, mutta sen jälkeen hän vaihtoi kaverinsa kanssa töitä päittäin ja siirtyi prosessinhoitajaksi. Kunnossapitotyöt jatkuvat siinä rinnalla.

– Olen tällainen jokapaikanhöylä ja heittopussi, hän kuvailee.

Saarinen oli yksi niistä, jotka osallistuivat Paperiliiton nuorten bileisiin pyhäinpäivänä. Hän lähti tapahtumaan kaverinsa kanssa ja mukana oli pari muutakin nuorta aikuista samalta tehtaalta.

– Minusta on hyvä, että nuoria tuodaan yhteen tällä tavalla. On kiinnostava kuulla, millaista meininkiä on muualla, Saarinen miettii.

Ammattiosastotoiminta tai ammattiyhdistysasiat eivät häntä kiinnosta.

– Jos joku kysyisi mukaan, kieltäytyisin kohteliaasti. Olen sen verran tyhmä päästäni, että parempi pysyä poissa niistä hommista, hän vitsailee.

Saarinen kertoo viihtyvänsä työssään hyvin. Myös pitkä kierto sopii hänelle, vaikka viikonloput menevätkin pääasiassa työssä. Vaihtelun vuoksi hän voisi joskus kokeilla sisäistä siirtoa. Ainakin Tampereen Metsä Board ja Tako kiinnostavat.

Vapaa-aika kuluu pitkälti punttisalilla kavereiden kanssa. Saarinen ei halua kertoa, paljonko nousee penkistä ja summaa, että treenaaminen on sellaista ”satujumppaa”. Uskokoon, ken tahtoo.

Teksti: Tiina Suomalainen