Nuorempana Johanna Fanaragiulla oli paha esiintymiskammo. Lukiossa esitelmän pitäminen luokassa sai naaman punaiseksi ja selän märäksi hiestä. Niin vain hänestä on pikku hiljaa kehittynyt täysverinen yhdistysihminen, joka nousee lavalle puhumaan vaikka 300 ihmiselle.

Fanaragiu on ollut Mannerheimin lastensuojeluliiton Vihdin paikallisyhdistyksessä järjestämässä lapsiperheille esimerkiksi elokuvanäytöksiä ja mahdollisuuksia päästä teemapuistoon.

Myös omassa ammattiosastossa toimiminen on nykyään luontavaa. Fanaragiu on laboratorion varaluottamushenkilö ja ammattiosaston tasa-arvojaoston vetäjä. 

– Meillä on aika vapaamuotoista keskustelua tasa-arvoasioista. Viime aikoina on puhuttu varsinkin lomasta. Ei ole ihan tasa-arvoista, että osalle vain ilmoitetaan, koska se pidetään. Lapsiperheelliset olisivat mielellään talvilomalla koulujen loma-aikaan, kun taas lapsettomat haluaisivat pitää sen minä tahansa muuna aikana.

Sormet tunnistavat paperin tekijän

Kemia on ollut opiskelussa ja työssä Fana­ragiun juttu. Lukion jälkeen hän valmistui laborantiksi vuonna 2005, ja jatkoi Jyväskylän yliopistoon lukemaan kemiaa. Ensimmäisen opiskeluvuoden jälkeen hän haki ja pääsi kesätöihin Sappi Kirkniemen tehtaan laboratorioon.

– Minulla on aina ollut ajatus, että tämä tehdas on minun työpaikkani.

Kysymys oli lähinnä siitä, missä tehtävissä hän siellä työskentelisi. Seurasi monta kesätyöjaksoa ja määräaikaisuutta. Hänestä tuli myös äiti. Nyt hän on työskennellyt tehtaalla vakituisena laboratoriotyöntekijänä kolme vuotta. 

Pääasiassa hän testaa paperia, mutta myös massoja, jätevesiä ja pastoja sekä tekee koepainatusta.

– Tunnen jo sormissani, mikä kone on paperin tehnyt. Teen paljon visuaalista tarkastelua, joten silmä on harjaantunut löytämään paperin viat. Toisaalta jätevesien testaus on niin erilaista, että sekin on kiinnostavaa, hän kertoo.

Laboratoriossa on paljon tehtäviä, joita Fanaragiu haluaisi vielä oppia tekemään.

– Olen muistanut siitä kehityskeskusteluissa vuosittain kertoa, hän hymyilee.

Hyvät työkaverit ovat hänelle työn suola, ja heistä on tullut myös ystäviä.

– Kun on kiire ja silti selvitään ja tehdään kaikki niin kuin pitää, tai saadaan positiivista palautetta, että hyvin toimittu, niin kyllä ne ovat semmoisia onnistumisen hetkiä, hän sanoo.

Opiskelu kiinnostaa

Keskeneräiset opinnot ovat jääneet vaivaamaan Fanaragiuta.

– Suunnittelin pitkään, että sitten kun minulla on vakituinen työpaikka, niin otan jossain vaiheessa opintovapaan ja suoritaan koulun loppuun. Mutta sitten tuli tämä, että aikuiskoulutus­tukea ei enää saa. Jos opintovapaalle haluan jäädä, niin pitää säästää, hän miettii.

Samaan aikaan Fanaragiun mielenkiinto on kasvanut uuteen suuntaan. Vapaa­ehtoistyö on tullut hänelle tärkeäksi osaksi elämää.

– Olen ollut neljä vuotta mukana Mannerheimin lastensuojeluliiton Vihdin paikallisyhdistyksessä. Olen yhdistyksen hallitusjäsen, rahastonhoitaja ja tiedottaja, hän kertoo.

Fanaragiu nauraa, että on surkea askartelija, mutta niin vain hän järjestää tapahtumia, joissa opastaa lapsia askartelemaan, sekä tekee tapahtumiin myös budjetointia, pelastussuunnitelmia ja lipunmyyntiä.

– Lapset, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuskysymykset ovat tosi tärkeitä minulle, hän sanoo.

Vaikuttaminen alkoi kiinnostaa

Muiltakaan ei ole jäänyt huomaamatta Fanaragiun kiinnostus yhteiskunnallisia aiheita kohtaan. Häntä pyydettiin ehdolle kevään kuntavaaleihin.

– Ennen kuin asiasta soitettiin, minulle ei ollut tullut kertaakaan mieleen, enkä ollut edes harkinnut, että lähtisin ehdolle. Mutta sitten kun kysyttiin, siitä se ajatus lähti. Tosin kysymys tuli liian myöhään ja puoluekin oli väärä, hän kertoo.

Kipinä oli kuitenkin syttynyt. 

– Tulevaisuudessa yhteiskunnalliset asiat ja vapaaehtoistyö ovat varmaankin isommassa osassa elämääni. Uskon myös, että esimerkiksi meidän ammattiosastossamme olen aktiivisemmin mukana. Nämä yhteiskunnalliset asiat kuitenkin kiinnostavat, ja sinne suuntaan on paloa, hän miettii. 

Teksti Mari Schildt, kuvat Reima Kangas

Johanna Fanaragiu

Työ: Sappi Kirkniemen tehdas, laboratoriotyöntekijä.
Harrastus: Vapaaehtoistyö.
Perhe: Puoliso ja tytär, 8v.
Motto: Choose to be optimistic. It feels better.