Valkeakoskella ihmeteltiin helmikuun alkupäivinä ihmeellistä valoilmiötä, kun pitkään jatkuneiden suhruisten kelien jälkeen aurinko paistoi täydeltä terältä. Aurinkoisia ilmeitä nähtiin myös sairaalatuotteista tunnetun Hypapin työntekijöillä, jotka kokoontuivat yhteispotrettiin. Vain varastomies oli vuoron vahvuudesta pois, sillä hän joutui tyhjentämään rekkaa.

- On varmaan pakko mennä rinteille, on niin hieno päivä, mietti pääluottamusmies Varpu Hanski.

Hän käy poikansa kanssa Sappeella laskettelemassa ja nauttimasta vauhdin hurmasta. Kun aurinko paistaa, rinteessä on suorastaan lämmin.

- Ihan rauhallisesti tulen rinnettä alas, se on ihan hyvä niin. Poikani on meistä se uhkarohkeampi, hän hymyilee.

Hypap ei ollut lakossa, mutta oman alan työstaitelutoimet olivat taukopaikkojen päällimmäinen puheenaihe. Tosin toivoa tuntui jo olevan ilmassa, kun tieto kemianteollisuuden sopimuksesta lupasi jo hyvää. Ehkä tämä tästä.

- Ei lakko minua huolestuta. Uskon, että sopimukseen päästään, sanoo koneenhoitaja Tapio Purola.

Hän on miehenä Hypapin työntekijöiden joukossa vähemmistön edustaja. Purola sanoo, että yhtä hyvin naisten kanssa toimeen tulee, kuin muidenkin ihmisten.

- Naiset ovat kyllä kauhean kivoja, hän suitsuttaa.

Koneenhoitaja Tuija Lavonen jatkaa, että tällä työpaikalla ei porukoita erotella, vaan miehet otetaan mukaan kaikkeen yhteiseen tekemiseen ja menoon.

- Meillä on hyvä henki täällä, hän sanoo.

Koneet puskevat maailmalle kertakäyttöisiä sairaalatuotteita, kuten poikkilakanoita, ruokalappuja ja pesulappuja.

Lavonen kertoo, että Hypapin tuotteita käytetään vähemmän sairaaloiden ulkopuolella. Tosin esimerkiksi laudeliinoja käyttävät myös työntekijät; varsinkin kerrostaloasujilla ne ovat ahkerassa käytössä taloyhtiöiden yhteissaunoissa.

Hypapin työntekijät juttelevat, että jos lakko tästä vielä laajenee, heillekin voi tulla pulaa muiden tehtaiden tuottamasta paperimateriaalista ja varsinkin pakkauslaatikoista. Ilman laatikoita on hankala lähettää tuotteita asiakkaille.

Työsuojeluvaltuutettu Sari Hämäläinen miettii, että kunhan työpäivä tästä päättyy, hän lähtee hevostalleille. Hän oli lapsena innokas heppatyttö, mutta sitten tuli kolmenkymmenen vuoden tauko ja kaikkea muuta tekemistä. Nyt hän on vähän vanhempi, mutta edelleen innokas heppatyttö.

- Hevosten kanssa on kyllä mukava touhuta. Ehkä nyt osaa olla isojen eläinten kanssa vähän varovaisempi, kuin lapsena oli. Järkeä on ehtinyt kasvaa päähän, hän hymyilee.

Kuvanoton jälkeen hypapilaiset palaavat takaisin töidensä ääreen. Valokuvaan jäi jälki työpaikasta, jossa on hyvä ilmapiiri.

Teksti Mari Schildt
Kuva Reima Kangas