Hannele Soilammista ja Sari Hämäläisestä tuli työn ohessa ystävät Valkeakosken Hypapilla.
Työpaikalla
Molemmat muistavat, miten tutustuivat toisiinsa. Hannele Soilammi oli töissä, ja äitiyslomalla ollut Sari Hämäläinen tuli käymään tyttärensä kanssa vuonna 2005.
– Juteltiin siinä, että meistä tuleekin työpari. Äitiysloman jälkeen menin sitten töihin. Meillä synkkasi tosi hyvin, vaikka emme olleet aikaisemmin toisistamme kuulleetkaan, Hämäläinen muistaa.
Yhteiset työt alkoivat ruokalappukoneella. Nykyisin Hypapillakin tehdään hoiva-, pyyhintä-, hygienia-, kotitalous-, siivous- ja suojaustuotteita jo siten, että kutakin konetta ajaa vain yksi koneenhoitaja. Naiset osuvat samaan vuoroon edelleen aina silloin tällöin.
– Silloin saan kyydin töihin minäkin, kun itselläni ei ole ajokorttia, Soilammi kertoo.
Työtoveruus muuttui ystävyydeksi, kun Soilammi pyysi Hämäläistä kokeilemaan avantouintia. Naiset ovat viihtyneet avannossa jo 15 vuotta, kahtena päivänä viikossa. Kesällä käydään lenkillä ja uimassa.
Kerran eräs tehtaalla vieraillut luuli naisia sisaruksiksi. Hämäläinen sanoo, että he ovat varmaankin sielun sisaruksia.
– Hannele on kauhean reilu ja ystävällinen. Olen pystynyt hänelle kaiken purkamaan vaikeistakin asioista, ja hän on jaksanut kuunnella, hän sanoo.
– Sari on äärimmäisen ihana ja luotettava. Ei ole mikään itsestäänselvyys, että aikuisiällä löytää näin hyvän ystävän, Soilammi kertoo.
Yhdessä naiset viljelevät myös tummasävyistä huumoria, eikä kumpikaan pistä pahakseen pientä naljailua.
Aviomiehet ovat tyytyväisiä, kun Soilammi ja Hämäläinen käyvät kulttuuritapahtumissa keskenään, eikä heidän tarvitse. Joka syksy ja kevät naiset käyvät Valkeakosken kaupunginteatterissa ja kesällä kesäteatterissa. Työväen Musiikkitapahtumaan naiset menevät myös joka kesä. Eräänä vuonna he keksivät mennä piknikille ennen festivaalialueelle menoa.
– Ollaan töissä sanottu, että kuka vaan voi tulla, vilttiä riittää kyllä. Meidän työyhteisömme on siitäkin kiva, että lähtevät mukaan tällaiseen, Hämäläinen sanoo.
– Tosin viime vuonna meni piknik aivan läskiksi, kun oli kauhea vesisade, eikä päästy lainkaan puistikkoon.
Tänäkin kesänä on tarkoitus levittää piknikviltti. Aurinkoinen keli on tilauksessa.
Teksti: Mari Schildt, kuva: Harri Nurminen