Kuutisen vuotta sitten Kanniainen jätti luottamusmiehen työt antaakseen tilaa nuoremmille, mutta jatkoi vaikuttamista osasto 14:n hallituksessa.

Vuosien saatossa ammattiosastotoiminta on muuttunut Kanniaisen mukaan asiapitoisempaan suuntaan.

– Vapaa-ajan riennot ovat vähentyneet väkimäärän vähentyessä ja ikääntyessä, mutta virallinen toiminta on kuitenkin aktiivista. Plussaa on se, että tiedonkulku liitosta meille päin on nopeaa ja tehokasta. Osaston toiminta linkittyy nyt liittoon paljon paremmin kuin joskus aiemmin.

Vaikuttamishalua Kanniaisella on ollut aina. Hän oli jo opiskeluaikoina mukana eri oppilaskunnissa.

– Minulla on aina ollut mielenkiintoa yhteisten asioiden eteenpäinviemiseen ja kehittämiseen. Kai se on luonnevika, niin kuin kaikilla meillä aktiiveilla. Joku sisäinen palo, halu olla sisällä asioissa. Osaston hallituksessa pääsee näkemään konkreettisesti kentän kokonaisuuden kaikkine haasteineen ja onnistumisineen.

Kanniainen huomauttaa, että kokonaisuuden hahmottamista helpottaa se, että nykyään tehtaan toimintoja on yhtenäistetty. Tosin se on tuonut mukanaan resurssien riittävyyteen liittyvät haasteet.

– Aiemmin, kun porukkaa oli enemmän, tehtaan eri osastot toimivat enemmänkin omina yksiköinään. Nyt paljon on harmonisoitunut. Tähän liittyy myös yksi keskeinen tavoitteeni: toivon pystyväni osaltani vaikuttamaan siihen, että saamme tasapuolisuutta sopimuksiin ja käytäntöihin.

Luottamusmiesvuodet olivat Kanniaisen mukaan monipuolisia ja opettavaisia, mutta myös raskaita. Niihin vuosiin mahtuu Varkauden kohtalonhetket, kun kolme paperikonetta ja kartonkikone ajettiin alas 2000-luvun loppupuolella.

Kanniainen miettii, että olisi naiivia sanoa, että aaltopahvin raaka-ainetta valmistavan tehtaan tulevaisuus olisi turvattu.

– Mutta tämän hetken valossa tuntuu siltä, että suuria uhkia ei ole. Ehkä enemmänkin paljon pieniä haasteita.

Teksti Tiina Suomalainen