Mielenterveysongelmia on pidetty häpeällisinä, mutta nyt tulppa on poksahtanut pullon suulta. Prinssi Harry aloitti vuosi sitten julkisen keskustelun avautumalla omista – äitinsä Dianan kuolemaan liittyvistä ‒ vaikeuksistaan.  

Julkinen keskustelu on poikinut konkreettisia toimenpiteitä ja jopa määrärahoja. Tänne Cornwallin kreivikuntaan on valmistumassa ensimmäinen lastenpsykiatrinen osasto. Tähän asti lapset on lähetetty hoitoon satojen kilometrien päähän kotoaan. Mielenterveyspalveluiden saatavuus on kuitenkin heikko, ja työ on pitkälle hyväntekeväisyysjärjestöjen varassa. Olen työskennellyt terapeuttina järjestössä, joka tarjoaa edullista tai jopa ilmaista terapiaa, sillä harvalla on täällä varaa yksityisiin taksoihin.  

Avun tarve on kasvanut etenkin lasten ja nuorten kohdalla räjähdysmäisesti,  ja hoitoon pääsyä saattaa joutua jonottamaan jopa vuoden. Syynä lasten huonoon vointiin on omalääkärien mukaan sosiaalisen median luomat paineet, kiusaaminen ja yksinäisyys.    

Itsemurha on Britanniassa alle 45-vuotiaiden miesten yleisin kuolinsyy. Heitä yritetään auttaa mm. kampanjoimalla vankiloissa ja yliopistoissa sekä pubien olutmattoihin painetun informaation avulla. Dementia on puolestaan lisännyt avun tarvetta vanhustenhoidossa, ja työikäiset – joilta vaaditaan kasvavaa tehokkuutta ‒ taistelevat stressin ja masennuksen kanssa, usein vain mielialalääkkeiden varassa.  

Kun kriisivalmiutta ei ole, akuutissa hädässä olevat turvautuvat sairaalan päivystykseen tai poliisiin, jotka kamppailevat vähenevien määrärahojen kurimuksessa. Poliisin mukaan yli puolet työajasta kuluu mielenterveyspuolelle kuuluvien asiakkaiden kanssa.  

Mutta tunnelin päässä näkyy valoa: Cornwall on saamassa lasten yksikön lisäksi psykiatrisen kriisikeskuksen ja kouluihin on luvassa mielenterveystiimejä.  

Hyvä näin, mutta milloin puututaan huonon olon syihin? 

Teksti: Kaarina Griffiths