Viimeisen vuoden kynnyksellä

Potretti

Alkanut vuosi on viimeinen, jolloin Oulun Stora Ensolla tehdään päällystettyä hienopaperia. Suurin osa irtisanotuista ei vielä tiedä, mistä leipä tämän vuoden jälkeen irtoaa.

Oulun Stora Enson Pk-kuutosella kokoonnuttiin yhteiskuvaan uudenvuoden aattona, mutta juhlamieli oli kaukana. Suurin osa 365:stä irtisanotusta työntekijästä ei vielä tiedä mihin joutuu, kun tehtaan portti vuoden päästä sulkeutuu heidän takanaan.

- Tuli täysin puskista, että toinen tuotantolinja ajetaan alas, arkittamo lakkautetaan ja toinen paperikonelinja muutetaan kartonkikoneeksi, kertoo prosessinhoitaja, toinen varavaltuutettu ja Pk6 -osaston luottamusmies Jarmo Kamsula.

Oulun tehdas työllistää vähennysten jälkeen noin 180 työntekijää. Irtisanottavista viitisenkymmentä on jo saanut uuden työpaikan.

- Pitkä irtisanomisaika on tässä ainoa lohtu, mutta motivaatio irtisanotuilla on tietysti melko alhaalla, hän miettii.

Prosessinhoitaja Tiia Väärälä sanoo, että alanvaihto lienee pakkotilanne, koska samoihin töihin on Oulussa vaikea työllistyä.

- Ei sitä vielä tiedä, mistä se uusi ura urkenee. Kyllä ihminen aina jotakin keksii, hän sanoo.

Väärälä miettii, että muista aloista on useimmilla joku mielikuva, mutta mahdollisuuksia niihin tutustumiseen ei aikuisille ole juurikaan tarjolla. Epätietoisuus ei rohkaise ketään, ikään kuin kylmiltään, lähtemään toiselle alalle.

- Eikä se nyt mikään kutsumusammatti tarvitse olla. Riittäisi, että on työpaikka, hän sanoo.

Prosessinhoitaja Kimmo Nousiainen on hakenut jo kahdeksaa työpaikkaa ja on ollut kahdesti haastattelussakin.

- Nuorempia niihin työpaikkoihin on valittu, mutta siitä työllistyminen ei jää kiinni, etten yrittäisi, hän sanoo.

Nousiainen miettii, että yksinhuoltajana ei voi heittäytyä mihin tahansa hankkeeseen.

- Asuntoa pitää kuitenkin maksaa, vaatettaa ja kouluttaa lapsi ja itsekin siinä välissä syödä. Pelkkään opiskelemiseen ei ole mahdollisuuksia, hän sanoo.

Irtisanomislappu on kädessä myös prosessinhoitaja Jarmo Pöysköllä.

- Kaikki sanovat, että kyllä kaikki järjestyy, mutta eihän ne järjesty, jos ei itse niitä ratkaise. Jokaisen täytyy omalla kohdallaan päättää, mihin suuntaan tästä lähtee, hän miettii.

Pöyskö sanoo, että tulevaisuus kieltämättä huolestuttaa.

- Mutta niin olen ajatellut, että täytyy tämä työ tässä hoitaa hyvin ja kunnialla loppuun. Siitä en aio lipsua. Tämä on tällainen vaihe elämässä, jota sitäkin pitää yrittää positiivisen kautta ajatella.

Teksti Mari Schildt
Kuva Teija Soini