Värikästä hommaa Kristiinankaupungissa

Laadusta tinkimättä

Aki Hanka huolehtii painoväreistä ja painolaatoista, jotta painajien työ sujuu.

»Aloitin työt tehtaalla vuonna 1994. Tehtaan puolella olen tehnyt melkein kaikkia tuotannon töitä, ja koneet on tullut käytyä läpi. Painajana vuorotöissä olin melkein 20 vuotta. Nyt minulla on päivätyö väriaseman hoitajana, ja siitä kyllä tykkään. Minulle kuuluvat painovärit ja niiden tilaaminen, värivaraston hoito, väriaseman työt, uusien reseptien tekeminen sekä painopuolelta painolaatat: jos niissä on korjattavaa, se kuuluu minulle. Kirjaan myös uudet painotyökalut. Teen työtä tuotannon ja tuotesuunnittelun välissä, ja esimieheni on tuotesuunnittelija. Hän on antanut minulle aika vapaat kädet, kunhan hommat vain hoituvat.

Meillä on värivarasto, jonne pastat tulevat 200 kilon pöntöissä. Huolehdin, että varasto ei koskaan lopu. Sittenhän me emme voi tehdä mitään, jos meillä ei ole painovärejä. Kun tarvitsee tilata jotain väritehtaalta, niin tilaan ja katson, että tavarat myös tulevat. Meillä on käytössä parisataa reseptiä, ja suunnilleen sen verran on väriä hyllyssä.

 

Jos asiakas haluaa jonkun uuden värin, niin minä teen sen asiakkaan mallin mukaan tai värikartasta. Jos ensimmäinen vedos ei ole tarpeeksi hyvä, niin muutan sitä johonkin suuntaan, että siitä saadaan sellainen kuin on tarve. Flexopainovärit ovat juoksevaa tavaraa. Mittaan vaa’alla 100 grammaa väriä, jossa on mukana neljää, joskus jopa viittä eri komponenttia prosenttien mukaan. Lopputulos on toivottu sävy. Minulla on pieni käsianilox, joka tekee samanlaisen painojäljen kuin iso painokone. Vedän väriraidan valkoiselle, ohuelle pahvinpalalle. Mittaan siitä mittarilla sävyn ja vertaan sitä värikarttaan tai asiakkaan malliin. Siinä ei saa hosua yhtään, pitää kaikessa rauhassa tehdä. Tarkkaa se on, totta kai.

Siinä ei saa hosua yhtään.

Vaikka on mittarit ja tietokoneet, niin kyllä sitä on oppinut katsomaan, että tarvitaanko sinistä, vihreää vai punaista lisää. Siitä on apua, kun on itse aikaisemmin ollut töissä painopuolella. Tietyt punaiset värit, esimerkiksi pinkit sävyt, ovat mielenkiintoisia, koska ne saattavat olla aika vaikeita tehdä. Joskus tietokoneohjelman ehdottama resepti on kerrasta ok, joskus sitä pitää hioa. Siinä saattaa kokeillessa mennä äkkiä useampi tunti, ennen kuin sävyn saa tarpeeksi hyväksi, joskus menee vain puoli tuntia. On tämä värikästä hommaa, jossa ei tule ikinä valmiiksi. Joka kerta oppii jotain uutta. Mielenkiintoisinta työ on, kun eteen tulee uusi työ ja väri. Jos se menee niin kuin halusin, siitä tulee hyvä fiilis.

 

Sitten on painolaatat: Vastaanotan uusia työkaluja, kirjaan ja merkkaan ne, että ovat tulleet meille. Tiedot tulevat tuotannon työkortteihin, että painajat löytävät ne oikeasta paikasta, kun tarvitaan. Jos painolaattoihin tulee muutoksia, esimerkiksi numeroita tai kirjaimia, osoitteita, FG-tunnuksia ynnä muita, voin tehdä laattoihin pieniä muutoksia. Isompiin muutoksiin tilataan uudet laatat. Pidän yhteyttä laatanvalmistajaan. Siellä on kaveri, jonka kanssa soitellaan joka viikko. Jos hänellä on kysyttävää minulta, niin vastaan. Jos en tiedä, niin kysyn meidän tuotannonsuunnittelulta tai sitten tuotesuunnittelijalta. Tällaista se on, yhteistyötä.

Aamuisin käyn tehtaalla koneella juttelemassa. He saattavat miettiä siellä, että joku väri ei ole just sellainen kuin pitäisi. Tarkistan sen, ja jos siihen tarvitaan muutoksia, niin teen tarvittavat muutokset. Vaikka väri olisi alussa ollut ok, niin joskus saattaa käydä niin, että paino­koneella se ei ole täysin sellainen kuin pitäisi. Tai sitten saatetaan pyytää korjaamaan painolaattaa. Minulla on tapana tehdä se heti, ettei jää ja unohdu. On tässä monenmoista muutakin hommaa. Voin esimerkiksi pakkailla asiakkaalle malleja.

 

Päivät ovat hyvinkin erilaisia. Saan itse suunnitella päivä- ja viikkorytmini, ja se on mukavaa. Työaika joustaa: tulen puoli kuuden ja kahdeksan välillä ja olen kahdeksan tuntia, fiiliksen ja tunteen mukaan. Olen tottunut aikaisin heräämiseen, niin tulen yleensä kuudeksi. On sitten ajoissa kotonakin. Asun Vaasassa, ja auton mittariin tulee työmatkaa 200 kilometriä päivässä. Työmatkaan menee tunti ja kymmenen minuuttia suuntaansa, kun ajelen rajoitusten mukaan. Talvella aikaa menee enemmän. Siinä ehtii eroon työasioista, niitä en vie yhtään kotiin.

Ihmissuhteet työpaikalla ovat tärkeitä jo oman työviihtyvyydenkin kannalta. Silloin kokee työnsäkin tärkeäksi. Meillä on täällä hyvä porukka ja hyvät kaverit, että senkin puoleen on hyvä olla. Olen osa ketjua, joka toimii.»

Teksti Mari Schildt
Kuva Johannes Tervo