Valvomon täyskaimat olivat jo koulussa samalla luokalla.

Työpaikalla

 

Metsä Boardin Äänekosken tehtaan märänpään valvomo on Juha Minkkisten valtakuntaa. Juha E Minkkinen on koneenhoitaja, ja Juha T Minkkinen on massamies samassa vuorossa.

– Minä olen pyrkinyt tuosta T:stä eroon. Kaiman haalareissa on välikirjain E näkyvillä, Minkkinen sanoo.

Vaikka sukua eivät olekaan, molemmat ovat kotoisin Konnevedeltä, molemmat ovat syntyneet vuonna 1966 ja samalla luokallakin on koulussa istuttu. Aikanaan molemmat löysivät tiensä kartonkitehtaalle. Koneenhoitaja-Minkkinen opasti kaimansa massamiehen tehtäviin. Koska he tuuraavat toisiaan, myös koneenhoitajan töitä on yhdessä käyty läpi.

Työpaikalla  Minkkisistä ei käytetä ristimänimeä kuin valikoiden. Kun kutsu käy, puhutaan koneenhoitaja-Minkkisestä tai massamies-Minkkisestä. Toisiaan he eivät nimitä titteleillä.

– Kyllä se monesti on, että puhelimeen sanon, että kuuleeko kaima, Juha E sanoo.

Työpaikalla Minkkiset ovat ehtineet sekoittuakin. Joskus ovat ruokalan laskut menneet sekaisin.

– Minä maksan yleensä kaimankin laskut, kun hän on tilannut ruokalasta ruokaa, Juha E nauraa.

Molemmat ovat samaa mieltä, että Juha Minkkisen kanssa työt sujuvat mallikkaasti. Massamies huolehtii massaosastosta ja koneenhoitaja konelinjaston toiminnasta.

– Pitäähän sitä välillä olla jotain sanailua. Eli suuta piestään. Se on meidän omaa slangia, hymyilee Juha E.

– Jos on jotain epäkohtia, niin kyllä me herkästi länkytetään. Se on helpompi sanoa suoraan, kuin kierrellen ja kaarrellen, kaima komppaa.

Suorapuheisuus liittyy siihen, että Minkkiset paitsi tuntevat toisensa, myös luottavat toisiinsa. Homma luistaa, koska molemmilta löytyy ammattitaitoa, aktiivisuutta ja oma-aloitteisuutta.

– Kun ollaan samalta suunnalta, niin on siinä yhteistä. Ehkä ajattelemme vähän samalla tavalla, Juha miettii.

Kesälomalle työnantaja laskee yhden Juha Minkkisen kerrallaan. Juha E:n vuoro on nyt kesäkuussa ja Juhan heinäkuussa.

– Justiin valmistelin lähtöä Etelä-Konneveden kansallispuistoon veneilemään. Kesämökki on Keiteleen rannalla. Molem­­mat ovat kalaisia järviä, Juha E kertoo.

Kaima ei ollut vielä kesän alussa ehtinyt miettimään lomatekemisiä. Ehkä lähempänä sitten.

Teksti: Mari Schildt, kuva: Mikko Vähäniitty