Tytöt ovat jotenkuten koulutuksen kärryillä. Pojat eivät ole vuosiin kärryjä nähneetkään. Mutta mistä pitäisi säästää, ettei käsiin jää surkea Lada?

Kolumni

 

Istuttiin rouvan kanssa pöydän ääreen ja pohdittiin, että ruokakunnan talous oli velkaantumassa valtiontalouden lailla ja holtittoman tuhlaamisen sijaan tarvittiin välittömiä menoleikkauksia. Päätettiin, että kumpikin tekee listat siitä, mihin leikkaukset kohdistetaan. Sovittiin fiksusti, että leikataan vain turhasta eli sellaisesta, mikä ei tunnu missään.

Velkaantuminen on merkillinen asia. Valtiokonttorin mukaan Keskustan ja Kokoomuksen vetämän Vanhasen toisen hallituksen aikana vuosina 2008–2010 Suomen valtion velka suhteessa bruttokansantuotteeseen nousi 28 prosentista 40 prosenttiin vain kahdessa vuodessa. Onneksi tuollaiseen nousuun ei ole enää sen jälkeen jouduttu – pitkälti 2014 alkaneen talouden elpymisen vuoksi. Pelkästään lehtiä lukemalla voisi kyllä luulla jotain ihan muuta.

Mihin niitä velkarahoja on sitten käytetty ja mihin ei? Viimeaikaisten uutisten perusteella 90-luvun laman jälkeen tehdyt jatkuvat säästöt raunioittivat ainakin suomalaisen koulutusjärjestelmän. Tutkimusten mukaan tytöt ovat vielä jotenkuten koulutuksen kärryillä, mutta pojat eivät ole enää vuosiin kärryjä nähneetkään. Jos koulutus on investointi tulevaisuuteen, niin meillä ei hyvältä näytä. Kun säästää väärässä paikassa, niin Ladaa ei pääse vaihtamaan mersuun, vaan käteen jää vain entistä paskempi Lada.

Eniten rahaa taidetaan tänä päivänä tuhlata kuntien valtionosuuksiin, terveydenhoitoon ja koulutukseen. Jos minä saisin päättää, niin valtionosuudet lopetettaisiin. Jos kerran Kauniaisten väki pärjää omillaan, niin mikseivät muut? Jos Kehä kolmosen ulkopuolella olevissa kunnissa rahat eivät riitä, niin sitten pitää muuttaa kolmosen sisäpuolelle. Eli toisin sanottuna: jos ei ole varaa leipään, pitää syödä leivoksia. Terveyspalveluissa voidaan säästää, kun kirurgia tehdään pirtinpöydällä ja vanhusten vaipat käydään vaihtamassa itse iltaisin työpäivän päälle. Samalla lapset kuulevat senioreilta tarinoita, kuinka elämä oli ennen kovaa ja kuinka nyt kaiken saa valmiina.

Palattiin rouvan kanssa pöytään. Toiseen leikkauslistaan oli kerätty uhkapelaaminen, kavereiden kanssa nautittavat normaalit ruokajuomat, maksulliset tv-kanavat, joita kukaan ei katso, ja auton tyhjäkäyttäminen pihalla vihreiden kiusaksi. Tuiki tarpeellisia elämänlaadun kannalta kaikki. Toiseen listaan joku pinnisteli sukulaisille lähetettävät joulukortit. Pitkän yhdessäolon tuomalla kokemuksella aistin, että ihan keskelle taulua tikka ei osunut.

Ennen vanhaan asuttiin useampi sukupolvi saman katon alla. Peruna- ja puolukkasurvosta tehtiin samalla kertaa vanhuksille ja pilteille. Lastenhoito järjestyi kätevästi, jos vanhukset näkivät jotain ja pääsivät sängystä ylös. Yhteisöasumiseksi sitä nykyään kutsuttaisiin.