SAVUSAUNA: pehmeä löyly kietoo lempeydellä ihmisen huomaansa. On niin ihana rauhoittua noenmustaan hiljaisuuteen.

Ja höpön höpö! Nauru raikaa taukoamatta stanssauskoneen desibeleillä, kun Vihdin DS Smithin naiset istuvat Kirsi Hulsin lapsuudenkodin saunassa. Kirsin isä on lämmittänyt kivikasaa aamuyhdeksästä lähtien, pistänyt pellit kiinni puoli kahdeltatoista, heittänyt kolmen maissa häkälöylyt ja nyt on vihdoin nautinnon aika. (Todettakoon tässä vaiheessa, että saunan lauteilla ei ole koskaan aiemmin istunut naisia pyyhkeisiin verhoutuneena. Nyt istuu solidaarisuuden hengessä, koska valokuvaajakaan ei suostunut jutun tekoon alasti.)

Sauna on rakennettu vuonna 1930 kyläsaunaksi, toiminut vuodesta 1967 kylän nuorisotilana ja muutettu savusaunaksi vuonna 1973. Nykyään Kirsin sukulaiset saunovat siinä kahdesti viikossa naisten ja miesten vuoroissa. Kelpaisi varmaan lukijoillekin!

Naisten yhteishengessäkin on jotakin erityistä: ilman sitä he eivät jaksaisi töitään tehdä 30 asteen helteissä. DS. Smithin hallissa ei ole ilmastointia, ja koneet to-del-lakin kehittävät lisää lämpöä.

– Koko aika saa pottia olla täyttämässä. Firma tarjoaa sen lisäksi yhden puolen litran vissyn per työpäivä – jos on kuumaa, kertoo Paula Hellgrén.

Halli on ainakin 50 vuotta vanha, toiminut muun muassa raudoitushallina. Edelleen on betonipalkkeja keskellä käytäviä ja muuta epäkäytännöllisyyttä. Olosuhteissa jalostetaan aaltopahvista myynninedistämistuotteita, eli stanssattavaan aaltopahviin liimataan hallissa painetut tekstit, jotka päätyvät kauppoihin pahvitelineiksi ja kylteiksi.

Töitä tehdään Lunexin koneilla, mikä on jättänyt aivoihin jäljen.

– Me puhutaan ja kirjoitetaan Lunexia, on tilannekomiikkaa ja ammattislangia. Mittayksiköt stopparin siirrossa ovat ina, karva, hippanen ja sekentti. Ina on tietenkin pienin ja sekentti suurin!

Ovatkohan mittayksiköt käytössä muutenkin? Nähtävästi ei: omasta rakkauselämästä puhellaan lähinnä puolitotuuksia. Puoliso voidaan määritellä termeillä perkeleen vatipää tautiaivo, josta pitää ottaa avioero, mutta hetken päästä jo luetaan lempeästi tekstiviestiä tyyliin ”Ootko mussukka päässyt perille, laita mulle viesti kun olet kotona.”

KIRSIN koti on saunan ja kukkulan ja hyvin hoidetun nurmikon takana omakotitalossa. Sinne kokoonnuttiin mansikkakakkukahveille ennen saunomista.

Paulalla on takana 40 vuoden työura, Kirsi on tehnyt samoja hommia 25 vuotta ja Minna-Maria Taponen viisi. Nuoriso-osastoa edustavat Mari Karhu ja Krista Lindfors. Tässä koko bileporukka tällä kertaa.

Kirsille on tuotu emännänlahjoja, se on perinne. Lahjat kruunaa koristeltu korttitaulu, joita kavereille työpaikoilla tehdään: Tämä on kirjallinen varoitus; Täällä ei rähistä, Paitsi illan emäntä, Tai tulee varoitus. Sävy tuntuu työpaikkamaiselta...

– Joo! Pomoilta kerätään valituksia, tullaan vaikka vappuna töihin vappupallot päässä. Ja jotkut uskaltaa väittää, että me pidetään kovaa ääntä. Mutta kyllähän meidän pitää huutaa koneiden metelin yli, kun kuulosuojaimissa ei ole radioita.

Kirsin isä on lämmittänyt kivikasaa aamu­yhdeksästä lähtien.

Huutelu voi olla hauskaakin. Jos vaikka Paulan pitää siirtää stopparia puoli milliä (eli karva?) toiseen suuntaan, Kirsi möläyttää, että turha lähteä siirtämään kun et kumminkaan osaa, minkä jälkeen Paula nauraa melkein pissat housussa.

– Joo, ei jaksettais ilman meidän mahtavaa työporukkaa. Heitetään läppää, piirretään valkotaululle typeryyksiä. Joku piirtää ensin naaman, sitten toinen hiukset, seuraava korvat ja korvakorut, sitten tulee mekko, ja viimeistään siinä vaiheessa nauru kun joku piirtää kärpäset.

– Sitten on Timo, joka piirtää härskiydet. Timbe! Me kiusataan sitä kaikella rakkaudella!

Naistenvälinen hauskuus tiivistyy Timbeen. Hän olisi kuulemma halunnut saunaankin, mutta lapsenhoitohuki esti tulemasta.

– Hei hei, moni muukin mies olis halunnut mukaan! Erityisesti Kirsin naapuri Urmas! Urrmasss, oi Urmmas, Paula haaveilee. Tai puhuu päinvastoinkieltä. Ei näistä ota selvää!

ARTTU Viskari soi kaiuttimesta Kirsin kauniin kodin verannalla. Hyvä fiilis. Viimeksi naiset istuivat vastaavaa iltaa maaliskuussa. Ensin juodaan kahvit, sitten saunotaan ja sitten syödään vasta, tällä kertaa uusia perunoita omasta maasta, vihersaalaattia, grillattua sipulia ja paprikaa ja kanaa ja juomaa. Helppoa ruokaa, ei ole tarkoitus näissä illoissa seisottaa ketään puolta päivää keittiössä. Ruokailun jälkeen pelataan mölkkyä tai jotakin muuta. Viimeksi pelattiin Scrabblea.

Puoleenyöhön jatketaan, Minna jää yöksi. Tilaviiniä mukanaan tuonut Paula lähtee kotiin 14 tipattoman vuoden jälkeen ja nuoriso-osasto muuten vaan tyytyväisenä. On ollut ihana ilta.

Teksti ja kuva: Ilkka Palmu