– Tämä se miun juttu juuri on, toteaa yllättynyt Antti Kuivanen.

Arjessa

 

Sähkö- ja automaatiotekniikkaa ammattiopistossa opiskellut Antti Kuivanen, 21, ei alun perin ajatellut, että hänen tulevaisuuden työpaikkansa olisi tehtaalla. Ei, vaikka molemmat vanhemmat työskentelivät siellä – isä kuivauskoneella ja äiti tutkimuskeskuksessa.

Niin siinä kuitenkin kävi, että hän päätyi UPM Kaukaan sellutehtaalle ensin työssäoppimisjaksoille ja sittemmin kesätöihin. Viime syksynä aukesi pesti voima­laitoksella ja marraskuussa Kuivanen sai vakituisen työpaikan automaatio- ja kunnossapitotiimistä.

– Minulla oli ollut mielikuva, että tekisin sähkömiehen töitä kiinteistöpuolella. En ollut ajatellut kunnossapitohommaa lainkaan, mutta tehtaalla hoksasin, että tämähän se miun juttu juuri on. Tämä ei ole mitään pistorasioiden ruuvaamista, vaan päivät ovat hyvin vaihtelevia.

Ylipäätään tehdastyö on yllättänyt Kuivasen positiivisesti.

– Paperiteollisuudessa on jotain erityistä hohtoa.

Nuoreksi mieheksi Kuivanen on ehtinyt jo paljon. Viime syksynä hän lähti mukaan myös osasto 44:n hallitukseen, kun puheenjohtaja Sami Ravattinen pyysi. Hetken harkittuaan Kuivanen vastasi myöntävästi.

Ratkaisuun vaikutti myös se, että hän oli tutustunut osaston entiseen puheenjohtajaan ja yhteiskunnallisesti aktiiviseen Kimmo Ruokoniemeen, kun Ruokoniemi oli ollut hänen perehdyttäjänsä ja ”oppi-isänsä.”

– Ammattiyhdistystoiminta ja yhteisiin asioihin vaikuttaminen kiinnostaa minua. Olen päässyt vasta vähän haistelemaan toimintaa, mutta kaikki vaikuttaa kyllä hyvin mielenkiintoiselta.

Kuivanen on hallituksessa ainut nuori. Hän toivoo, että muitakin nuoria saataisiin mukaan, mutta korostaa, että ikää tärkeämpää on kiinnostus yhteisiin asioihin.

Kuivasen työuran alkuvaiheeseen ajoittui pitkä lakko. Kun lakko alkoi näyttää vääjäämättömältä, Kuivanen pohdiskeli, miten viisasta on sitoutua nuorena työntekijänä työpaikkaan, jonka työnantaja ajaa asiat tietoisesti umpikujaan.

– Lakko vaikuttaa ajatteluun edelleen, mutta en halua jäädä siihen kiinni vaan se on ollutta ja mennyttä. Pahinta olisi katkeroitua. Haluan katsoa positiivisesti eteenpäin ja rakentaa tulevaisuutta UPM:llä.

Teksti: Tiina Suomalainen