Sydämessä on kaipaus, mutta edessä hyvä päivä.
Parasta elämässä
Päivi Lumikumpu oli 43 vuotta töissä DS Smihillä Nummelassa, viimeksi koneenhoitajana. Nyt hän on eläkkeellä. Muru on kohta puolivuotias mittelspitz eli Saksan pystykorva.
Päivi Lumikumpu herää aamulla kello 4.50 ja toivottaa kukilleen hyvää huomenta.
"Olen aina rakastanut kauneutta. Kukkia, puutarhoja, luontoa. Minulla on tässä kahden hehtaarin tontti. Ihana koivikko tuossa talon takana. En luopuisi niistä mistään hinnasta.
Kun ikäviä asioita tapahtuu, luonnossa rauhoitun. Metsä kertoo, että anna olla, kaikki kyllä järjestyy.
Poikani sairastui vuosia sitten. Hänen tyttärensä muutti luokseni, kun tytön äidistä ei ollut äidiksi. Olin vastikään eronnut ja odottelin eläkepäiviä. Rupesin rakentamaan turvallista arkea rikkinäiselle pienelle ihmiselle yhdessä tukijoukkojen kanssa.
Olemme kulkeneet tytön kanssa kaikkina vuodenaikona katsomassa, mitä metsässä tapahtuu. Se on yhdistänyt meitä tosi paljon. Olen opettanut, että luonto antaa meille mitä tarvitsemme, kunhan huolehdimme siitä.
Tyttö kutsuu minua äidiksi. Hän on päivieni valo.
Keväisin menimme katsomaan muurahaispesää. Vaikka säät vaihtelivat, tiesi, että vuodenaika on taittunut, kun muurahaiset rupesivat puuhaamaan. Porukassa, eivät yksin.
Heräsin tänä aamuna kello 4.50, kuten aina. Sanoin huomenta kukille. Kävin koiran kanssa ulkona ja keitin teetä. Istuin aikoinaan jätelavalta pelastetun keittiön pöydän ääreen. Soilikit ja tulilatvat kukkivat ikkunan edessä kaapin päällä.
Minulla on paljon kukkia. Nekin viihtyvät porukassa. Uskon että niillä on yhteys toisiinsa, ja ihmisiinkiin, jos niitä hiljenee aistimaan.
Vähän aikaa sitten pojantyttöni piti lähteä luotani, uskon ja toivon, että vain väliaikaisesti.
Olin työaikanani pitkään ammattiosaston puheenjohtaja. Olin myös liiton hallinnossa. Nykyään toimin erilaisissa tehtävissä siellä ja täällä. Olen ehdokkaana seurakuntavaaleissa.
Minulla riittää tekemistä.
Illalla istun kutimien kanssa keinutuoliin ja seuraan televisiota. Nyt sukkiin tulee jalkaterän päälle pitsimäinen koriste. Kaktuksetkin kukkivat olohuoneen pöydällä.
Sängyssä luen kirjaa ja nukahdan kymmenen aikoihin.
Aamulla annan kukille vettä ja rakkautta. Ja kerron, että tästäkin tulee ihana päivä.
Katson lastenlasteni valokuvia hyllyssä.
Menen koiran kanssa pihalle. Oli sää mikä tahansa, ihastelen sen kanssa, että tänään tapahtuu jotain kivaa. Onpa ihana päivä tulossa."
Teksti ja kuva: Reima Kangas