Kello on 11.40. Eläkkeellä oleva paperintekijä Matti Ulvinen on jo jonkin aikaa odottanut parkkipaikalla. Hetken päästä tulevat lähes yhtä aikaa vuoromestari Oskari Välimaa ja johdon assistentti Kirsi Skyttä. Laborantti Niina Rummukaista ei vielä kuulu. Tapaamis­ajaksi on määritelty klo 11.30–12.

– Niina tulee viime tipassa, mutta ajoissa, toteaa Ulvinen kokemuksen tuomalla asiantuntemuksella. He olivat tehtaalla pitkään samassa vuorossa.

Varmuuden vuoksi Ulvinen kuitenkin soittaa. Ehkä siinä on jotain sellaista vastuunkantoa. Ulvinen oli työpaikalla pitkään luottamustehtävissä, eikä halua jättää asioita epäselväksi, jos ne voi selvittää.

Rummukainen vastaa puhelimeen muutaman kilometrin päässä. Kohta hän kääntyy parkkipaikalle ja nousee autosta.

– Ihan ajoissa, kello on kahta minuuttia vaille, Rummukainen sanoo nauraen.

Ehkä välillä hieman opetan, miten töitä pitäisi johtaa.

Sappi Kirkniemen tehtaalla on kymmenkunta eri liikuntalajien harrastekerhoa, joita työnantaja tukee. Golfkerho perustettiin viisi vuotta sitten. Siinä on yli 30 jäsentä: työntekijöitä, esimiehiä, konttorin väkeä.

– Se on yksi iso anti itselleni. Kun ei kaikkien kanssa tee töitä yhdessä, kerhot antavat mahdollisuuden tutustua, sanoo Skyttä.

Ulvisen mielestäkin on mukavaa, kun tapaa ihmisiä eri ammattiryhmistä. Rummukainen toteaa, ettei edes osaa ajatella työkavereita tittelin perusteella.

– He ovat minun ystäviäni. Oli sitten toimihenkilöitä tai esimiehiä, tehtaan portin ulkopuolella ollaan ihan tavallisia ihmisiä, vaikka ollaan me portin sisälläkin. Joillekin se titteli ehkä on tärkeä, sanoo Rummukainen.

Oskari Välimaa on esimiehenä samassa vuorossa kuin Rummukainen. Välimaa toteaa, että nykyään ei juuri ole porrasta esimiesten ja työntekijöiden välillä, varsinkaan vapaa-ajalla.

– Meillä rokkaa Oskarin kanssa oikein hyvin. Ainakin viimeiset neljä kuukautta on mennyt hienosti, nauraa Rummukainen. Hän on juuri ollut neljä kuukautta vuorotteluvapaalla.

Golfkerhon lähti liikkeelle Rummukaisen aloitteesta. Skyttä on ollut mukana alusta asti. Ulvinen liittyi joukkoon pari vuotta sitten. Välimaa on heistä uusin harrastaja.

Rummukainen on pelannut golfia kuutisentoista vuotta ja on käynyt Golfliiton ohjaajakursseilla. On luontevaa, että hän antaa toisille ohjausta. Hän vakuuttaa, että myös Välimaan kohdalla neuvot suuntautuvat golfin pelaamisen.

– Ehkä välillä hieman opetan, miten töitä pitäisi johtaa, hän nauraa.

Ulvinen jäi työuraeläkkeelle viime joulukuun alusta. Työura­eläkkeelle voi hakea, jos takana on vähintään 38 vuoden pituinen työura rasittuneisuutta ja kuluneisuutta aiheuttavassa työssä ja työkyky on jonkin verran heikentynyt.

Ulvinen nauttii eläkkeellä olemisesta ja suosittelee samaa ratkaisua kaikille, joilla on siihen mahdollisuus.

– Minulle oli koko ajan selvää, että lähden heti kun voin. Ei tarvitse valvoa öitänsä eikä lähteä kellon perään. Saa tehdä mitä huvittaa ja tekemistä riittää. Se antaa elämälle niin paljon enemmän, Ulvinen sanoo.

Hän arvelee, että monet pelkäävät jäädä eläkkeelle ja samalla ehkä yksin jäämistä.

– Minäkin tiedän ihmisiä jotka eivät tiedä, mitä tekisivät. Eivät harrasta mitään, eikä heillä ole kontakteja. Se on aika heikkoa. Siinä rupeaa tulemaan masennustila, sanoo Ulvinen.

Hän korostaa, että on tärkeää luoda verkostoja jo työelämän aikana, mutta viimeistään eläkkeelle jäädessä.

– Täytyy vain kehittää itselleen menoa. Jos on vanhoja työkavereita ja perhetuttavia, ei muuta kun yhteyttä ottamaan, liikkumaan ja harrastamaan, kehottaa Ulvinen.

Hän pitää yhteyttä entisiin työkavereihin, ja ystäviä on muualtakin. Golfkerho on yksi tärkeä sosiaalinen areena.

Ulvinen kertoo, että golf on myös erittäin hyvä kuntoilulaji nivelvaivoista kärsivälle. Täysi 18 reiän kierros harjoituslyönteineen vie helposti neljä ja puoli tuntia.

– Siinä ehtii jutellla kaikenlaista samalla, kun kävelee pehmeällä nurmella 10–12 kilometriä, sanoo Ulvinen.

– Se kävelymatka riippuu kyllä vähän siitäkin minne palloa lyö. Minusta se kävelymatka on 7–9 kilometriä, kiusoittelee Niina Rummukainen.

Teksti ja kuvat: Reima Kangas