Marraskuun lopussa Petra Nurmi lähti eskari-ikäisen Meten kanssa elokuviin. Heinolan ammattiosasto järjesti jo perinteiseen tapaan lasten pikkujoulut elokuvanäytöksen muodossa. Paikallisessa Elokuvateatteri Elossa esitettiin Disneyn uusi filmi, Ihmeellinen maailma, joka tuli juuri ensi-iltaan Suomessa. Äiti ja tytär pitivät elokuvasta, mutta ehkä se, mitä katsottiin ei silti ollut kaikkein tärkeintä.

Tämä oli lapselle sellainen elämys, että tästä puhutaan monta päivää.

Mette ei ole eläissään käynyt monta kertaa elokuvissa, joten ylipäänsä yhdistelmä popparit, limu ja elokuva oli aika lailla uusi kokemus. Mukana oli tietynlaista magiikkaa ja mukavaa jännitystä. Tilanteen kruunasi, että sattumalta mukaan oli tullut yksi Meten parhaista kavereista, jonka isä on myös töissä flutingtehtaassa.

– Tämä oli lapselle sellainen elämys, että tästä puhutaan monta päivää, sanoo Nurmi.

Hän kehuu, miten mukavaa on, kun osasto järjestää tällaisen jutun, jonne voi vain mennä mukaan.

– Olen aikaisempina vuosinakin nähnyt ilmoituksia näistä lasten pikkujouluista, mutta silloin ennen korona-aikaa omat lapset ovat olleet vasta pieniä, ja elokuvat ovat olleet isommille tarkoitettuja. Nyt kun lapset ovat isompia, pystyy paremmin osallistumaan, Nurmi kertoo.

Työkavereilla laboratoriossa ei ole saman ikäisiä lapsia, joten sieltä ei muita tullut mukaan.

Vaikka elokuviin voi mennä muutenkin, tällä tavalla on helppo lähteä. Nurmi toteaa, että se myös lisää tietynlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun kaikki kuuluvat samaan porukkaan ja ainakin kasvot ovat tutut.

Heinolan osasto järjestää tapahtumia aina silloin tällöin, mutta Nurmi miettii vähän syyllisenäkin, että ei ole juuri osallistunut niihin.

– Olen kyllä hyvin tyytyväinen, että tällaisia kivoja asioita tapahtuu. Pitäisi itsekin aktivoitua, että niitä järjestetään jatkossakin. Ei riitä, että muutama ihminen on innokkaana puuhaamassa sitä ja tätä. Jos kukaan ei tule, niin toiminta hyytyy.

Heinolan flutingtehtaan työntekijät asuvat laajalla alueella, mikä vaikuttaa osallistumiseen. Toisaalta Nurmi pohtii, että ihmisillä on nykyään elämässään niin paljon kaikkea muuta muuta tekemistä, lapset, perhe, harrastukset ja työt.

– Ehkä sekin on yleistynyt nykyaikana, että työhön liittyvät asiat pyritään jättämään työpaikalle. Vapaa-aikana ei haluta tehdä työhön liittyviä asoita. Vaikka työkaverit olisivat kuinka ihania, hekin muistuttavat työstä ja työpaikasta, Nurmi pohdiskelee.

Hän toteaa, että on hyvin vaikea erottaa ammattiosastoa työpaikasta. Ihmiset jotka kuuluvat osastoon ovat työkavereita ja päinvastoin.

Nurmi ei itse ole kiinnostunut aktiivisesta toiminnasta ammattiosastossa eikä tule jokapäiväisessä elämässä ajatelleeksi siihen liittyviä asioita. Liitto ja osasto luovat silti tietynlaista turvaa taustalla.

– Sitä on aika vaikea selittää. Yhteishenki on kuitenkin koko ajan olemassa ja tulee esille erityistilanteissa, Nurmi sanoo.

Esimerkiksi, kun vajaat kolme vuotta sitten muun muassa työnantajapuolen ajamat kiky-tunnit johtivat lakkoon ja työsulkuun, Nurmi kyllä osallistui työkavereidensa kanssa ammattiosaston tapahtumiin.

– Kaikissa maailman asioisssa on tietty ydinporukka, jotka ovat aktiivisia ja järjestävät asioita, mikä on hienoa. Sitten on ihmisiä, jotka ovat aktiivisia, kun on tarpeen, sanoo Nurmi.

Teksti: Reima Kangas, kuva: Sami Turunen