Katso turnauskuvat

Musiikki pauhaa ämyreistä, alkusyksyn kuuma aurinko paahtaa niskaan, ja mäkäräiset käyvät ärhäkkäänä kimppuun. Imatran urheilukenttä sijaitsee montussa, joten kiusallisia öttiäisiä karkottava tuulenvire eksyy tänne harvoin.

Johtuuko se sitten Offista vai tymäkästä hienhajusta, mutta mäkäräiset eivät näytä vaivaavan pelaajia, joita on levittäytynyt kentälle, katsomoon ja juoksuradalle.

Punaisella pinnoitteella, katsomon heittämässä varjossa, lepäilee Valkeakosken joukkue ja keräilee voimia finaaliin Kuusankoskea vastaan. Paperiliiton jalkapalloturnauksen mestaruus ratkeaa pian.

Vaikka ottelemme toisiamme vastaan, olemme kaikki samaa porukkaa.

Valkeakosken joukkue on lähtenyt linja-autokyydillä jo edellisenä päivänä. Osasto 45:stä ja osasto 70:stä kootun joukkueen ryhmäytyminen tapahtui bussimatkan aikana nopeasti, kertoo yksi pelaajista, os. 70:n Marko Koivuranta.

Valkeakoskella on hyvä tilanne, sillä joukkueeseen on saatu 16 pelaajaa. Se merkitsee sitä, että jokaisella pelaajalla on vaihtomies, eikä kenenkään tarvitse pelata uuvuksiin asti. Finaaliin asti päässeet joukkueet pelaavat tällä kertaa yhteensä viisi ottelua päivän aikana. Ottelut eivät sentään kestä täyttä aikaa vaan 25–40 minuuttia.

Koivuranta on ollut kahinoissa mukana viimeisten vuosien aikana, mutta sitä ennen hänellä oli pitkä tauko, koska turnaukset osuivat huonosti yksiin töiden kanssa.

Koivuranta kertoo, että joukkue kootaan aina turnausta varten, eikä harjoituksia pidetä.

– Se on niin, että lyödään joukkue nippuun ja lähdetään pelaamaan. Roolit jaetaan toiveiden ja vahvuuksien mukaan. Meillä oli hyvin kirjava joukkue, jossa oli kaikenikäisiä pelaajia.

37-vuotias Koivuranta pelaa tällä kertaa puolustajana.

Koivuranta innostui jalkapallosta jo pienenä ja pelasi junnuvuodet. Aikuisiällä hän on harrastanut höntsäfutista Valkeakosken kortteliliigassa joukkueessa Sointulan Arsenal.

Valkeakoskelaisilla futiksen harrastajilla ovat upeat puitteet pelaamiselle, sillä he pääsevät pelaamaan Tehtaan kentällä, jota sanotaan Suomen kauneimmaksi kentäksi. Tehtis on kotikenttä myös yhdelle Suomen menestyneimmistä jalkapalloseuroista, FC Hakalle.

Jalkapallossa Koivurantaa inspiroi sen joukkuepeliluonne. Hän miettii, että iän myötä lajin sosiaalinen ulottuvuus on tullut entistä tärkeämmäksi. Turnauksissa yhteisöllisyys korostuu vielä lisää ja laajenee koskemaan kaikkia joukkueita ja pelaajia.

– Se on minusta todella iso juttu, oikeastaan se isoin juttu. On hienoa nähdä sisarosaston ja kaikkien muidenkin osastojen ihmisiä. Tällaiset turnaukset ovat hyviä alustoja koota porukkaa yhteen, sanoo Koivuranta.

Finaali sekä Inkeroisen ja Imatran välillä käyty pronssiottelu etenevät molemmat jännittävään loppuhuipennukseen. Sijoitukset ratkaistaan pilkkukisalla. Pronssin vie Imatra.

Kun Valkeakosken maalivahti Ville Koivisto torjuu loppu­ottelussa kolmannenkin rankkarin, on mestaruus selvä. Seuraa huutoja, hurrauksia, halauksia ja läpsyjä Valkeakosken riemuitessa voittoaan.

– Finaali oli tiukka, emmekä lähteneet pelaamaan takki auki. Tiesimme, että Kuusankoskella on vahva porukka mutta tiesimme myös, että mestaruus olisi täysin mahdollinen. Sitä lähdimme hakemaan, Koivuranta summaa.

”Poika” siirtyy mestaruutta puolustaneelta ja kolmanneksi tulleelta Imatralta Valkeakosken käsiin.

– On päivänselvää, että pidämme siitä kynsin ja hampain kiinni.

Kun hiet on huuhdottu ja ruokaa saatu kuvun alle Imatran Kylpylässä, jossa joukkueet majoittuvat, on iltaohjelman aika.

– Siinä tulee taas se yhteisöllisyys tosi vahvana, sellainen me-henki. Vaikka ottelemme toisiamme vastaan, olemme kaikki samaa porukkaa. Tätä se ammattiliittoon kuuluminen parhaimmillaan on, miettii Koivuranta, joka on myös os. 70:n puheenjohtaja.

Yhteisen iltaohjelman jälkeen joukkueet lähtevät kuka minnekin. Koivuranta päättyy joukkueensa kanssa Osmo´s Cosmos Bariin, jossa esiintyvät Pelle Miljoona ja Maukka Perusjätkä.

– Maukalla oli mukana jonkinlainen sähkökäyttöinen saha, jonka terä oli varustettu värikkäillä ledeillä. Olihan se aikamoinen ilta.

Teksti: Tiina Suomalainen, kuva: Mikko Nikkinen