Paperiliiton motoristit kokoontuivat kahden välivuoden jälkeen Ikaalisissa. Huomasi, että tapahtumaa oli odotettu.
Vapaa-aika
Rauno ja Mirja Kondratjeff ovat tyytyväisiä Can-Am Spideriinsä.
Juha ja Kirsi Virnes sekä Markku Tissari ja Minna Pehkonen tulivat Kuopiosta. Edessä Tissarin moottoripyörä. Minna Pehkonen tuli tapahtumaan poikkeuksellisesti autolla, koska hän on toipumassa suuresta leikkauksesta. – Älyttömän mukavaa oli joka tapauksessa. Oli ihana nähdä vanhoja ja uusia tuttuja ympäri Suomen. Oli hienot puitteet ja hienosti järjestetty tapahtuma, Pehkonen sanoo. – Hyvä reissu pitkästä aikaa porukalla, osattiin nauttia siitä, että ollaan taas vapaana, sanoi Tissari Suzuki-perheestä.
Jani Timberg oli Suzukillaan kesän ensimmäistä kertaa liikkeellä.
Rasmus Roito, Jarkko Pieksemä ja Kimmo Ihalainen tulivat Kotkasta. – Samanhenkistä porukkaa kun kokoontuu, saadaan hyvä meininki aikaiseksi. Juttua riittää, kun kaikilla on intohimo pyöriin ikää ja sukupuolta katsomatta, sanoo Roito.
Rasmus Roiton Yamaha Tenere 700.
Rauno ja Mirja Kondratjeff tulivat Ikaalisiin Can-Am Spiderillaan Simpeleeltä. Kolmisen vuotta sitten hankittu pyörä on Raunon mielestä hieno ajettava.
– Se on kyllä erilainen ajettava kuin normimoottoripyörä, ehkä vähän niin kuin moottorikelkka tai mönkijä. Mukava sillä on matkustaa, siinä on hyvä istumapaikat ja aika hyvin suojaa sateellakin, ettei kaikki roisku silmille, kuvailee Rauno.
Mirja toteaa, että takana istuvalle matkustaminen on helpompaa kuin kaksipyöräisessä. Istuinta voi verrata vähän niin kuin nojatuoliin. Ei siinä nukkumaan pysty, mutta kyydissä pysyy, vaikka silmät painuisivat hetkeksi kiinni.
Rauno aloitti moottoripyöräilyn jo kansakoulussa kolmetoistavuotiaana. Hänelle oli tehty Jawan rungosta oma pyörä, jolla hän ajoi silloin tällöin viiden kilometrin koulumatkansa. Sivukylän metsäteillä ja -poluilla ei ollut poliiseja.
– Välillä tytöt käräytti opettajalle, joka sanoi, että Rauno, et sie saisi vielä ajaakaan, kertoo Kondratjeff.
Ikaalisten illassa Rauno hakeutui tapansa mukaan karaoke-estradille. Tässäkin lajissa Mirja istui pelkääjän paikalla. Karaoken suhteen samoin teki myös Kotkasta tapahtumaan tullut Jani Timberg.
Timberg oli kesän ensimmäisellä ajelulla isolla pyörällään, joka on Suzuki Intruder M1800R. Kotona on useampikin moottoripyörä, mutta niistä toisista Timberg mieluummin vaikenee.
Timbergin työmatkat menevät pääasiassa polkupyörällä ja kesäautokin vie osansa huomiosta. Liiton moottoripyörätapahtumaan hän kuitenkin tulee erittäin mielellään jo hienon tunnelman takia.
– Kun lähdetään Kotkasta, meitä on kymmenkunta pyöräilijää. Porukkaan kuuluu myös Kotkamillsin eläkeläisiä, joten heitäkin näkee samalla, kertoo Timberg.
Rasmus Roito oli ollut Veijo Tukiaisen kanssa jo viikon tien päällä. He olivat ajaneet Kotkasta Särkisaloon ja sieltä Ahvenanmaan kierrokselle. Takaisin mantereelle he palasivat Vuosnaisten kautta.
– Suosittelen, siellä on hienot paikat, ystävällistä porukkaa ja hyväkuntoiset tiet. Ahvenanmaalla kaikki on kymmenien kilsojen sisällä, joten jo päivässä, parissa ehtii katsoa nähtävyydet, sanoo Roito.
Hän viihtyi moottoripyörätapahtumassa todella hyvin, kuten aina. Järjestelyt toimivat hienosti ja juttua samanhenkisen porukan kanssa riitti.
Ensi vuonna tapahtuman järjestävät yhdessä Kotkan osasto 17 ja Sunilan osasto 48. Sunilassa työskentelevä Roito ei ole osaston aktiiveja, mutta aikoo hääriä apumiehenä mukana, jos tarvitaan.
Ikaalisten tapahtuman järjesti Porin osasto 10 ja siellä päävastuun kantoi Samuel Halonen.
– Meillä on pieni osasto, tässä ei ole ollut varsinaista talkooporukkaa. Olen aika lailla yksin puuhannut Järvenpään Raimon, Ikaalisten kylpylän ja toimiston tuella. Tätä on kumminkin ollut kiva järjestää. Tämä on minulle ominaista puuhaa, Halonen sanoo.
Järjestelyt alkoivat Kemin tapahtuman jälkeen vuonna 2019. Ne olivat jo pitkällä reilut kaksi vuotta sitten, kun koko tapahtuma peruttiin koronan vuoksi. Toisen kerran järjestelyiltä putosi pohja pois, kun Scandic sulki Ikaalisten kylpylän.
Halonen haki pitkään uutta tapahtumapaikkaa, kunnes paikalliset yrittäjät nostivat kylpylän taas jaloilleen, ja alkuperäinen suunnitelma toteutui. Etenkin kun lauantai oli sateinen päivä, kylpylä osoittautui erinomaiseksi paikaksi.
– Eipä sadetta nähnyt kuin ikkunasta, kun kylpi altaalla ja saunoi. Tapahtumassa oli todella hyvä meno, totesi Rasmus Roitokin.
Teksti Reima Kangas, kuvat Marjaana Malkamäki