Miten parannetaan jäseneksi liittymistä, saadaan toimijoita ammattiosastoihin ja kehitetään edunvalvonnan neuvottelutoimintaa? Paperiliittolaiset työpaikkojen ja ammattiosastojen edustajat pohtivat näitä teemoja järjestöpäivien työpajoissa.

Työpajatyön pohjustuksena toimi dosentti Mika Helanderin esitys siitä, miten ammattiliittojen merkitys näyttäytyy tutkimuksen valossa ja mitä ay-liikkeelle on tapahtumassa. Näyttelijä ja vuorovaikutuskouluttaja Simo Routarinne puhui vuorovaikutustaidoista ja niiden kehittämisestä havainnollisten pariharjoitusten avulla.

Jäsenyys ei tule itsestään

Paperiliiton järjestäytymisaste on perinteisesti ollut korkea. Tuorein arvio on, että yli 95 prosenttia alan työntekijöistä on Paperiliiton jäseniä. Kaikista palkansaajista 69 prosenttia kuului ammattiliittoihin vuonna 2020.

Liiton jäsenyys ei kuitenkaan kiinnosta kuten ennen. Järjestöpäivillä osallistujat pohtivat, millä keinoin uusille työntekijöille kannattaisi tänä päivänä tuoda esiin ja tarjota ammattiliiton jäsenyyttä ja missä yhteyksissä.

Tapoja jäsenhankintaan ovat edelleen koulutiedottaminen ammattiopistoilla ja se, että esimerkiksi Imatran tehtailla ammattiliitoista kerrotaan kesätyöntekijöiden yhteisissä perehdytystilaisuuksissa.

– Pääluottamusmiehet ovat siellä mukana ja se on edelleen toimiva tapa saada uusia jäseniä. Silti liittymistä pitää myös uudistaa ja tehdä liitosta entistä houkuttelevampi, aktivoida jäseniä mukaan tapahtumiin ja sitä kautta luottamushenkilöiksi ja ammattiosaston hallitukseen. Siihen vaaditaan aina vaan enemmän työtä, näkee Tainionkosken ammattiosaston puheenjohtaja Anu Valtonen.

Hän kaipaa nuorille tehokkaampaa viestintää ja ennakkoluulottomia houkuttimia, kuten napakoita videoita tai sosiaalisesta mediasta persoonia, joita nuoret muutenkin kuuntelevat.

– Paperiliitto voisi näkyä myös erilaisissa metsäalaan tai harrastuksiin liittyvissä tapahtumissa, joissa alan nuoria liikkuu, Valtonen ehdottaa.

Kättä pitempää liittymiseen

Hämeenlinnassa Huhtamäellä liiton jäsenyys tulee kätevästi esiin työnopastuksen yhteydessä. Ammattiosaston puheenjohtaja Arja Saarisen mukaan on tarvetta jonkinlaiselle jäsenen starttipaketille.

– Se voi olla lyhytsanainen painettu esite tai QR-koodilla avautuva linkki, joista löytyy vastauksia siihen, mitä jäsenyydellä saa ja mitä virkaa työehtosopimuksilla on. Nuoret eivät useinkaan vielä ymmärrä edunvalvonnan tärkeyttä ja sitä, mihin liittojen työ on aikojen alusta vaikuttanut: viisipäiväisestä työviikosta lomarahoihin, Saarinen pohtii.

Saarinen olisi mielellään käyttänyt järjestöpäivien työpajoihin ja niiden annin purkamiseen enemmänkin aikaa.

– Isossa salissa ei synny keskustelua, mutta työpajassa keskustelu pääsi heti vauhtiin. Tosin saliinkin tuli lisää hyvää fiilistä ja osallistumisen tunnetta siitä, kun noustiin välillä ylös ja kokeiltiin vuorovaikutustaitoja. Vastaava sopisi myös työpaikoille.

Paras jäsenetu pysyy

Miten ammattiosastot saavat uusia toimijoita ja mikä innostaa olemaan mukana ammattiosaston toiminnassa? Tervakosken ammattiosaston puheenjohtajana tänä vuonna aloittaneelle Pauli Hurville ay-toiminta oli aiemmin täysin vierasta. Ammattiosaston syyskokouksiin hän osallistui silkasta uteliaisuudesta.

– Uteliaisuus on se, mikä itseäni auttaa olemaan mukana. Asioista voidaan olla vahvasti jotain mieltä, mutta vaikuttaa ei voi, ellei osallistu, Hurvi perustelee.

Ensimmäinen kerta järjestöpäiviltä antoi osaston toimintaan uusia vinkkejä.

– Esimerkiksi sen, että luottamusmiehet osallistuisivat osaston hallituksen kokouksiin ja kuulisivat ajankohtaisista asioista heti. Tuo olisi auttanut itseäkin saamaan tietoa asioista silloin, kun toimin varaluottamusmiehenä.

Jäsenyydessä tärkeintä on ammattiliiton päätehtävä eli työehdoista neuvotteleminen ja sopiminen. Siitä voi kertoa uusilla välineillä, vaikka Tiktok-videoiden tyyliin.

– Liiton on tärkeintä tuoda omaa tarkoitusperäänsä enemmän esille – ei vain uusille jäsenille vaan myös nykyisille jäsenille, jotta heilläkin pysyy muistissa, miksi he ovat liiton jäseniä, Hurvi toteaa.

Teksti: Eeva Eloranta-Jokela, kuvat: Reima Kangas