120-vuotisen toimintansa kunniaksi Paperiliitto halusi tarkastella, mitä edellisten 20 vuoden aikana liitossa ja sen työpaikkojen alalla on tapahtunut. Paperiliiton kronikan 2005–2026 alkuosa kertoo taustoja tapahtumille, joita niin liiton jäsenet kuin suuri yleisökin ovat seuranneet tv-ruutujen ja lehtien ääressä ja sen, miten mukana olleet henkilöt ovat tuon ajan kokeneet ja mitä he ovat niistä jälkikäteen ajatelleet. 

Kirjan Tela pyörii yhä alkupuoliskon kirjoittanut Jari Korkki on seurannut Paperiliittoa pitkään työmarkkinatoimittajana esimerkiksi Ylessä. Korkin juttu kronikan haastateltavista on luettavissa viime Paperiliitto-lehden numerossa 2/26.

Seisokkien seisokki 2005

Korkin kronikka lähtee liikkeelle vuoden 2005 työsulusta, joka oli hyvin poikkeuksellinen. Metsäteollisuus ry oli hyvissä ajoin ilmoittanut jäävänsä työnantaja- ja palkansaajajärjestöjen sekä valtion sopiman tulopoliittisen kokonaisratkaisun ulkopuolelle, koska se halusi ratkaista ”alan erityisongelmia”. 

Paperiliiton ja Metsäteollisuus ry:n keskinäiset neuvottelut eivät edenneet. Tehtailla oli työnseisauksia ja Paperiliitto antoi lakkovaroituksen. Metsäteollisuus ry vastasi kahden viikon työsululla, eli työnantajat pysäyttivät koneet ja palkanmaksun. Lopulta työsulku kesti kuusi viikkoa ennen kuin sopimus syntyi. 

Tiedotusvälineissä arvioitiin silloin, että metsäteollisuus halusi työtaistelussa kostaa Paperiliiton sille vuosien varrella aiheuttamat nöyryytykset. Korkin haastattelema Arto Tähtinen oli vuonna 2005 Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja. Tähtisen mielestä työnantajan saavuttamat juhlapyhien seisokkien purku ja ulkopuolisen työvoiman käytön salliminen olivat alan ja koko yhteiskunnan kannalta välttämättömiä. Tähtisen sanoista voi kuitenkin päätellä, että työnantajapuolella löytyi kaunankantajiakin. 

Pitkäaikainen Kaukopään tehtaiden pääluottamusmies ja Paperiliiton valtuuston puheenjohtaja Ilkka Nokelainen arvelee, että työsulun taustalla olivat ainakin UPM:n Juha Niemelä, Metsä­liiton Kari Jordan, Stora Enson Jukka Härmälä ja Björnbergin patruunaperhe Myllykoskella. 

– Luulen että jossain Suomalaisella Klubilla tai Etelärannan saunassa lausuttiin syntysanat sille, että nyt käännetään paperiliittolaisten selkä, Nokelainen arvioi.

Vuorineuvosten käskyn toteuttivat Metsäteollisuus ry:n hallituksen puheenjohtajana toiminut Stora Enson johtaja Pekka Laaksonen ja työmarkkinajohtaja Tähtinen.

– Laaksonen sen jossain kohtaa minulle sanoikin, että seisköön tehtaat niin kauan, että selkä taittuu, toteaa Nokelainen.

Hänen mukaansa osittain se taittuikin. 

– Itse näen, että Paperiliitossa ja suomalaisessa ay-toiminnassa laajemminkin sopimustoiminta muutti muotoaan silloin, kun sopimus heinäkuun alussa allekirjoitettiin. 

Voikkaan pommi

Seuraavana vuonna, 2006, tuli varsinainen pommi. UPM-Kymmene ilmoitti maaliskuussa lopullisesti Voikkaan tehtaan sulkemisesta Kuusankoskella. Nykyään tällaiseen on totuttu, mutta se oli Suomen paperiteollisuudessa ensimmäinen kokonaisen suuren tehtaan sulkeminen, jos konkursseja ei oteta huomioon. 

Jari Korkin mukaan Voikkaan tapahtumat vaikuttivat kiistattomasti perussuomalaisten nousuun valtakunnanpolitiikassa. 

Perussuomalaiset oli vuonna 2007 ollut Kymen vaalipiirissä viiden prosentin pikkupuolue, mutta vuonna 2011 se sai vaali­piiristä kolme kansanedustajaa ja lähes saman verran ääniä kuin SDP. Esimerkiksi Voikkaalla työskennellyt luottamusmies Jari Lindström pääsi läpi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa Perussuomalaisten ehdokkaana 5 450 äänellä ja eteni myöhemmin työministeriksi asti.

– Selitystä näinkin suureen poliittiseen myllerrykseen on haettu pettymyksestä. Kun kerran perinteiset vasemmistopuolueet eivät kyenneet turvaamaan metsäteollisuuden työpaikkoja, miksi niitä pitäisi enää äänestää? kirjoittaa Korkki.

Paperiliiton puheenjohtaja Jouko Ahonen sai jonkin verran kritiikkiä puheistaan, kun Voikkaan tehdasta oltiin sulkemassa. Hänen koettiin herätelleen katteettomia toiveita.

Entinen Veitsiluodon tehtaan pääluottamusmies ja pitkäaikainen Paperiliiton liittovaltuuston varapuheenjohtaja Jouko Suomalainen arvostelee kirjassa Ahosta Voikkaan lausunnoista yllättävän ankarasti. 

– Suorastaan hävettivät ne lupaukset, joita siellä annettiin. Mielestäni se oli suurimpia syitä perussuomalaisten nousuun Kymenlaaksossa, Suomalainen sanoo.

Fuusio kaatui loppusuoralla 

Ahosen puheenjohtajakaudelle osui vielä paljon irtisanomisia, mutta avointa tyytymättömyyttä häntä kohtaan ei esiintynyt. Vuoden 2010 lopulla varomattomat puheet televisiohaastattelussa johtajien palkoista vetivät kuitenkin maton Ahosen alta, ja hänen oli erottava puheenjohtajan tehtävästä.

 Ahonen itse pohtii nyt vuosien jälkeen, että taustalla oli myös tyytymättömyyttä siihen, että hän oli ajanut eteenpäin sääntömuutoksia, jotka helpottivat Paperiliiton fuusioitumista muiden liittojen kanssa. 

Teollisuusalan ammattiliittojen fuusiohanke eteni Ahosen seuraajan Petri Vanhalan johdolla. Helmikuussa 2016 Paperiliiton hallitus jo hyväksyi aiesopimuksen, mutta joulukuussa liiton vasemmistoryhmä asettui vastustamaan fuusioitumista. Paperiliitto jäi pois syntyneestä Teollisuusliitosta, mikä oli kova pettymys sekä Vanhalalle että Teollisuusliiton tulevalle puheenjohtajalle Riku Aallolle. Pettymys se oli myös Ilkka Nokelaiselle. 

– Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. Kai heillä oli siihen omat perustelunsa, mutta en niitä oikein ymmärtänyt silloin enkä ymmärrä vieläkään. Siitä jäi paska maku suuhun, Nokelainen sanoo.

Vasemmistoliiton ryhmää edustava Paperiliiton hallituksen nykyinen varapuheenjohtaja Olli-Pekka Kaikkonen ei ole sitä mieltä, että vasemmisto olisi yksin kaatanut liittofuusion.

– Kyllä se kaatui siihen, että konsensusta ei löytynyt. Paperiliiton kentälläkään ei ollut kovin laajasti tietoa siitä, mitä siellä selvityksissä ja taustoissa on tapahtunut, Kaikkonen sanoo.

– Kun olin silloin aika keskiössä, voin sanoa, että se meni järjestöllisesti väärin päin, koska lopputulos oli etukäteen päätetty. Se kulma, millä sitä lähdettiin 2016 selvittämään, ei ollut ihan terve.

Kaikkonen istuu tällä hetkellä Paperiliiton tulevaisuutta pohtivassa työryhmässä ja on itsekin sitä mieltä, että fuusiota on nyt taas syytä selvittää. 

Petri Vanhala myöntää, että fuusiokeskustelua ohjattiin aika paljon ylhäältäpäin.

– Itsekin olin siinä mukana. Kun se epäonnistui, niin nyt kannattaa kyllä ottaa kenttä voimakkaammin keskusteluun, jos sellaiseen tilanteeseen päädytään, hän sanoo.

Telan pyörittäjät

Kronikan toisessa osassa päärooli on jäsenillä, joiden elämään yritysten kovat päätökset ja alan rakennemuutokset ovat vaikuttaneet. Tämän osan Tela pyörii yhä -kronikasta on toimittanut Reima Kangas, joka on toimittanut ja taittanut Paperiliiton jäsenlehteä vuodesta 2011.

Paperiliitto-lehden jutut työssä sattuneista turmista, työpäivän arjesta, vuorotyön eri puolista ja myös työn loppumisen hetkistä avaavat jäsenten ajatuksia siinä hetkessä, kun jutut on tehty.

Tehtaiden lopettamisen ja viimeisen konerullan tekemisen hetken ovat jakaneet 20 vuodessa tuhannet Paperiliiton jäsenet. Tulevaisuudenusko on voinut hetkessä muuttua suruksi työpaikan loppumisesta mutta myös johtaa uuteen uraan tai työpaikkaan. 

Mennyttä ei haikailla, mutta joitain hetkiä on tuotu tähän päivään esimerkiksi kahdesta sittemmin lakkautetusta paperitahtaasta, Veitsiluodosta ja Kaipolasta. Kaipolan huumoripitoiseen juttuun liittyy sivun 3 sisällysluettelossa mainittu maailmanennätyskin. Timo Lainkarin vuoro teki 7.5.1995 PK7:lle päänviennin ajassa 3:23. Oli pakko, sillä radiosta tuli jääkiekon MM-kisojen loppuottelu.

Murros näkyy työsuojelutyössä

Liiton työsuojelukyselyn perusteella 2010-luvulla työsuojelun ongelmia tuottivat työilmapiiri ja johtaminen. Meluhaitat ovat pysyneet ongelmalistan kärjestä läpi vuosikymmenten. Haittaa aiheuttavat myös pölyisyys, korkeat lämpötilat, työasennot ja ilmanvaihto.

Tapaturmat työtuntia kohden ovat kuitenkin vähentyneet reilusti. Fyysinen työsuojelu on parantunut 25 vuodessa paljon. Liiton tuoreimman työ­suojelu­kyselyn perusteella henkinen työsuojelu sen sijaan ei: puolet vastaajista on sitä mieltä, että epä­asiallinen käytös on lisääntynyt selvästi työntekijöiden välillä. Paineet työpaikoilla voivat olla paikoin kovia ja se tuntuu työilmapiirissä.

Paperiteollisuuden työehtosopimukseen tuli vuonna 2012 mahdollisuus sopia paikallisesti 12-tuntisen vuorojärjestelmän käytöstä. 12-tuntinen on yleistynyt viime vuosina vauhdikkaasti. Kyseessä on muutos, jota monet kokeneet työntekijät kuvaavat parhaaksi asiaksi, jota heidän työuransa aikana on tapahtunut. Sen myönteinen vaikutus työssäjaksamiseen ja työhyvinvointiin, mutta myös vapaa-aikaan on ollut monelle työntekijälle valtava. 

Teksti: Reima Kangas, Eeva Eloranta-Jokela