Helposti voi ajatella, että luottamusmies on puristuksissa työnantajan ja edustamiensa työntekijöiden välissä ja saa kuulla moitteita joka suunnasta. Esa Lamminsivu myöntää, että ajatuksessa on vähän perääkin, mutta hänen mielestään se kuuluu lajin luonteeseen. 
Lamminsivu on oman työnsä ohella osaston neuvotteleva luottamusmies DS Smithin tehtaassa Tampereella. Hän aloitti luottamusmiehenä toissavuonna.

Lamminsivu ei halua dramatisoida luottamusmiehen tehtävää, eivätkä odotukset hänen mielestään ole kohtuuttomia. Toisaalta hän toteaa, itsepä halusi tehtävään. Kun asettuu ehdolle luottamusmieheksi, on tiedettävä, mihin joutuu, ja oltava luottamuksen arvoinen. Lamminsivu pohtii, että itse asiassa asetelma on myös lajin suola. Se kasvattaa.
– Kouliinnun koko ajan ja paineensietokyky kasvaa.

Pankakoski Mill Oy:n pääluottamusmiehen Arto Kervisenkään mielestä tehtävässä ei tarvitse jäädä puun ja kuoren väliin. Pestin hoitajalta on syytä löytyä omaa auktoriteettia, jolla järjestää itselleen tilaa toimia.
– Huumorintajulla ja vittumaisella luonteella, niillähän tässä pärjää, murjaisee Kervinen pohjoiskarjalaiseen tyyliin.

Vakavammin Kervinen pohtii, että luottamusmiehellä on oltava hallussa tietotaito asioista. On tärkeää kouluttautua. Ei riitä, että on kartalla nykyhetkestä, on myös pystyttävä etukäteen ajattelemaan ja suunnittelemaan, mitä lähellä tai kauempana tulevaisuudessa voi tapahtua. Ja kyllä, sitä luonnetta pitää olla.

 Kervinen aloitti osaston luottamusmiehenä vuonna 1985 ja  Pankakosken tehtaan pääluottamusmiehenä vuonna 1990. Uran pahimmat hetket ajoittuvat noin viidentoista vuoden taakse. Pankakoski oli Euroopan pienin kartonkitehdas ja tuotti tappiota omistajalleen Stora Ensolle. Tehdas oli myynnissä, mutta lakkauttaminenkin näytti täysin mahdolliselta.
– Kyllä silloin piti yöllä hakea kylmempää kohtaa tyynystä, kun mietti pysyykö tehdas pystyssä ja miten väelle käy, Kervinen toteaa. 
Vuonna 2006 kansainvälinen sijoittajaryhmä osti tehtaan ja pian edessä oli ankarat neuvottelut.  Työntekijät suostuivat lainaamaan osan palkastaan raskasta tappiota tekevälle Pankaboardille, mikä todennäköisesti pelasti tehtaan sulkemiselta. Tehdas erikoistui paksuun kartonkiin ja alkoi tuottaa voittoa. 

Viime helmikuussa Tampereen yliopistossa tarkastettiin Marjo Miettisen väitöskirja, joka käsittelee luottamusmiehen tehtävää. Tutkimusta varten Miettinen haastatteli luottamusmiehiä erikokoisista teknologiateollisuuden yrityksistä.

Haastatellut luettelivat luottamusmiehelle soveltuvia ominaisuuksia. Miettinen lajitteli ne kuuteen  kokonaisuuteen, jotka kuvaavat, missä asioissa luottamusmiehet haluavat kehittää itseään: lain ja järjestyksen valvoja, vuorovaikutustaituri, sovittelija, karismaattinen henkilö, yrityksen kehittäjä sekä osaava yksilö.

Seuraavat luonnehdinnat kuvaavat väitöstutkimusta varten haastateltujen käsitystä siitä, millainen on hyvä luottamusmies:
Luottamusmies toimii kuten esimies ilman omaa esimiestä. Hän on edustettavien luotettu henkilö, joka ymmärtää mikä on myös yrityksen etu. Luottamusmies valvoo, että työehtosopimusta ja muita työlakeja noudatetaan.
Luottamusmies kuuntelee, keskustelee ja välittää tietoa mielellään edustettaville, työnantajalle, liitolle ja muille mahdollisille osapuolille. Luottamusmies on yhteistyökykyinen ja verkostoituu helposti.
Luottamusmies ratkoo erilaisia tilanteita ja ongelmia eli toimii neuvottelijana, sopijana, mentorina ja kuuntelijana. Luottamusmiehen on kyettävä yhdenvertaiseen toimintaan pitkäjänteisesti. 
Erinomainen luottamusmies on karismaattinen henkilö, jota edustettavat kuuntelevat. Hän on aktiivinen ja osaa selittää asiat siten, että edustettavat ymmärtävät ne, myös ikävät asiat. Karismaattinen luottamusmies innostuu, on rohkea ja puhuu suoraan.
Luottamusmiehen työ ei ole vain tulipalojen sammuttamista, vaan siihen kuuluu ns. rauhan ajan työyhteisön kehittämiseen liittyviä tehtäviä. Yksi tärkeimmistä osa-alueista on ymmärtää yrityksen taloudellista tilannetta numeroiden valossa. Luottamusmiehen tulee mielellään suunnitella asioita pitkällä aikavälillä helikopteriperspektiivistä katsoen.
Luottamusmies tutkii aktiivisesti asioita ja on läsnä. Hän paneutuu asioihin hyvin ja oppii toimiessaan jatkuvasti ja aktiivisesti.

Esa Lamminsivu kokee ilman muuta olevansa hänet valinneiden työntekijöiden edunvalvoja. Hän on linkkinä työntekijöiden ja työnantajan välillä ja haluaa huolehtia nykyisten työntekijöiden ja tulevien sukupolvien eduista. Hänen mielestään on kuitenkin pystyttävä toimimaan myös työnantajan näkökulmasta.
– Pitää osata luovia. On lopulta kaikkien etu että työyhteisöä rakennetaan ja kehitetään, Lamminsivu sanoo.
Arto Kervinen on tottunut siihen, että työnantajalta tulee lunta tupaan. Tällä hetkellä ei tarvitse taistella tehtaan pystyssä pitämiseksi, mutta kylläkin niiden asioiden puolesta, joita Kervinen itsekin ja häntä edeltävät sukupolvet ovat neuvotelleet. Ja neuvotteluilmapiiri on muuttunut ikäväksi.
–  Kun aloitin luottamusmiehenä, se oli aitoa paikallista sopimista. Tes velvoitti sopimaan tehtävänkuvista, palkoista ja muusta sellaisesta paikallisesti. Työnantajan kanssa neuvoteltiin herrasmiesmäisesti joko paikallisesti tai liittojen kautta ja saatiin sopimus, jota kumpikin osapuoli kunnioitti. 

Pitää osata luovia. On lopulta kaikkien etu että työyhteisöä rakennetaan ja kehitetään

Kervisen mielestä työntantaja nykyään puhuu ruusuisia paikallisesta sopimisesta, mutta tekee toista. Järjestely alkoi hänen mukaansa rapautua reilut kymmenen vuotta sitten kun, että työehtosopimuksesta purettiin velvoite sopia paikallisesti talon tehtäväkuvat ja palkat. 
– Nyt työnantaja on romuttanut järjestelmän. Jos vaikka kysyn, paljonko kello on, työnantaja soittaa Metsäteollisuus ry:hyn ja kysyy paljonko kello on ja saako sen sanoa Kerviselle.

Reilut kymmenen vuotta sitten Kervinen jäi pois pääluottamusmiehen tehtävästä ja siirtyi tuotannon puolelle töihin. Viimeisenä kimmokkeena oli se nimenomaan se, että Kervinen koki työehtosopimuksen romuttamisen alkaneen. Toisaalta takana oli 18 vuotta samassa tehtävässä.
– Kyllä jokaisen pitää älytä liueta välillä normaalihommiin. Olisi pitänyt älytä jo aiemmin, ei nämä niin mukavia tehtäviä   ole. Siinä leipääntyy ja kyllästyy. Se oli todella hyvä kokemus, suosittelen, Kervinen sanoo.
Kaksi vuotta myöhemmin hän kuitenkin palasi pääluottamusmieheksi.
– Luottamusmieshomma on verissä. Ja kun ihmiset pyytää, Kervinen sanoo.

Marjo Miettisen mukaan luottamusmiehen tehtävään kasvaminen ei ole pelkästään tämän oman osaamisen kehittämistä, vaan siihen kuuluu koko laajan suhdeverkoston osaamisen hyödyntäminen. Erityisen tärkeäksi muodostuvat yhteiset vuorovaikutus- ja verkostotaidot.

Esa Lamminsivu on tyytyväinen, että hänellä on taustatukeana vahva ammattiosasto. Töissä on vielä vanhan kaartin työntekijöitä, joilta hän koettaa oppia kaiken mahdollisen tiedon.
– He ovat olleet niin monissa neuvotteluissa, että tietävät, miten päästä lopputulokseen. Myös nuoremmilla on hyviä ideoita. He osaavat kyseenalaistaa asioita, kun vain haluaa kuunnella. Mutta aina täytyy osata suodattaa ja hakea keskitie asioisssa, sanoo Lamminsivu.

Oppia ja verkostoja Lamminsivu on saanut myös liiton kursseilta. Arto Kervinen pitää hyvin tärkeänä, että luottamusmies kouluttautuu tehtäväänsä. Hän arvioi, että uran alussa sitä on koko lailla ulkona tehtävästään, jos ei ole ay-koulutusta taustalla. Eikä kouluttautumista kannata lopettaa peruskurssiin.  
– Kannattaa käydä jatkokurssit. Itse kävin kaikki kurssit kuukauden kurssia myöten. Tiedon lisäksi merkittävää on kursseilla syntyvä toverillisuus, kun siellä tapaa samanhenkisiä ihmisiä toisilta työpaikoilta, sanoo Kervinen. 
Väitöskirjassaan Marjo Miettinen pohtii luottamusmiehen tehtävän vaikeutta ja ihmettelee, miksi joku ylipäänsä haluaa tehtävään. Esa Lamminsivulla on yksi vastaus.
– Haluan olla yhteisössä, saan suuni auki ja haluan asioihin vastauksia ja perusteluja. Mulle on luontaista ti etynlainen uteliaisuus. Haluan oppia ymmärtämään kokonaiskuvaa työpaikasta, hän sanoo.

Teksti Reima Kangas
Kuva Jana Machackova-Dey