Hämärä on laskeutunut Stora Enson Oulun tehtaan ylle. Esa-Pekka Rytilahti on iltavuorossa.

– Ei ole koskaan ollut raskasta lähteä töihin, eikä ollut nytkään vaikka tehtävänkuvani täällä puunkäsittelyssä on täysin erilainen entiseen verrattuna. Ennen oli paljon valvomotyötä, nyt paljon kenttätyötä, Rytilahti vertaa.

52-vuotias Rytilahti tuli sellutehtaan massaosastolle valkaisijan oppiin 25 vuotta sitten. Kun Rytilahti nyt katsoo taakse päin, aiempi työ kuitulinjalla oli käynyt tylsäksi.

– Monta kertaa kävi mielessä, tämäkö on sitä, mitä haluan tehdä: istua neljän seinän sisällä kahdeksan tuntia päivässä, hän miettii.

Rytilahden tehtävät muuttuivat kertaheitolla viime syyskuun alusta, kun tehtaan tuotantosuunnan muutos alkoi. Vaikka Rytilahti osastonsa luottamusmiehenä arveli olevansa suojassa irtisanomiselta, tieto siirrosta seuraavaan tehtävään ei kulkenut oppikirjan mukaan. Alku­shokin tasoitti aika. Tärkeintä oli se, että oli sentään työpaikka.

– Muillekin täällä puunkäsittelyssä tuli uutta opeteltavaa. Hake ajetaan siiloihin ja niistä kuljettimille. Vähitellen saadaan kaikki prosessin osat toimimaan. Käynnistys on ollut niiailevaa, joten olen saanut rauhassa opetella pyöräkoneen ja pillarin ajoa, Rytilahti kuvailee.

Kahdesta suljetusta paperikoneesta toinen on muunnettu aaltopahvin pintakartongin eli kraftlainerin tuotantoon.  Sen tuotantokapasiteetti on 450 000 tonnia vuodessa.

Uudistettu sellutehdas on ollut käynnissä tammikuun puolivälistä lähtien. Sellutehdas ja kuivaamo tuottavat valkaisematonta ruskeaa sellua 530 000 tonnia vuodessa. Tästä noin 150 000 tonnia menee ulkoiseen myyntiin.

Nuottasaaressa sijaitseva tehdasalue työllistää noin 400 ihmistä, kun mukaan lasketaan tukitoimintojen ja sataman työntekijät. Kartonkikoneinvestointiin liittyen Stora Enso irtisanoi tehtaalta 360 ihmistä. 

Eeva Eloranta-Jokela
Kuva Toni Pallari