Varkautelainen Marjaana Mikander on hyvä nukkumaan. Hän sanoo, että syy siihen on geeneissä, sillä koko hänen perheessään on samaa lahjakkuutta. Perheessä on mietitty, johtuuko sisarusten aamu-unisuus siitä, että äiti hoiti heitä lapsena pitkään kotona, eikä aamuisin ollut kiire mihinkään.

– Jos ei vieläkään tarvitsisi herätä herätykseen aamulla, se olisi parasta. Mutta eihän se viikolla työaamuna onnistuisi mitenkään. Nukkuisin pommiin, Mikander sanoo.

Varkauden Stora Enson laboratoriossa laaduntarkkailijana työskentelevä Mikander kertoo työkaverien sanoneen, ettei hänen kannattaisi stressata töihin ehtimisestä aamulla, koska työaika on kuitenkin liukuva. 

– Minä olen kuitenkin aina viimeisenä siellä, hän sanoo.

Mikanderin tuntevat tietävät, että aamulla varhain ei kannata ryhtyä säätämään hänen kanssaan turhasta.

– Saattaa nähdä minusta uuden puolen, Mikander hymyilee.

Unitutkimuksissa ihmiset jaetaan usein aamu-, päivä- ja iltatyyppeihin sen mukaan, mihin osuu heidän suorituskykynsä huippukohta. Sisäinen kello on pitkälti geneettinen ominaisuus, mutta myös ympäristötekijät, kuten päivänvalolle altistuminen, työaikataulut ja perhe-elämä, voivat vaikuttaa siihen.

Mikander on päivätöissä, mikä asettaa hänelle haasteita: illalla pitäisi mennä nukkumaan, kun virtaa vielä riittää ja aamulla pitää nousta, vaikka sisäinen kello käskee vielä nukkumaan. Jos hän saisi itse päättää, hän heräisi aamulla noin yhdeksän aikaan ja menisi nukkumaan lähempänä puoltayötä. Jos illalla pääsee ajoissa rauhoittumaan, hän rentoutuu parhaiten sohvalla sarjoja katsellen.

Tänä syksynä Mikanderin on ollut tavallista vaikeampaa saada unen päästä kiinni. Syynä on muutto ensimmäiseen omistusasuntoon, rivitaloon järven rannalle. Niin kivaa, kun uuden ja entistä tilavamman asunnon sisustaminen onkin ollut, uuden ympäristön äänet ja erilaiset asunnon omistamiseen liittyvät asiat ovat valvottaneet häntä.

– Olen saanut huomata, että nukkumaan mennessä naapuruston äänet tuntuvat häiritseviltä. Siihen on ollut tottumista.
Ongelma koskee lähinnä nukahtamista. Korvatulpat ovat auttaneet, mutta paras apu tuli yllättäen painopeitosta. Tosin muutama yö meni opetellessa, koska peitto tuntui kuumalta.

– Nyt olen ihan myyty. Tuntuu, että se rauhoittaa, eikä tule pyörittyä niin paljon. Juuri nukuin yhden yön vanhalla, tavallisella peitolla, ja tuntui, kuin ei olisi peittoa ollenkaan. Ilman painopeittoa en osaa enää nukkuakaan, hän miettii.

Unilääkäri Henri Tuomilehdon mukaan hyvä uni on osa terveellistä elämäntapaa, josta huolehtimisen tulisi olla osa arkea joka päivä. Varsinkin vuorotyö on kuormittava tekijä. Siksi sen vastapainoksi terveydestä ja unesta pitää huolehtia keskivertoa paremmin. Yksittäiset valvotut ja huonosti nukutut jaksot kestää kyllä, kunhan kokonaisuus tuntuu toimivan. 

– Kuormituksen ja palautumisen pitää olla tasapainossa pitemmällä aikavälillä, hän sanoo.

Tuomilehdon vinkki yövuoron jälkeiseen uneen on lämmin suihku ja tukeva aamiainen. Unta pitäisi myös yrittää venyttää niin pitkälle iltapäivään kuin suinkin onnistuu.

Laukaalainen Marko Tiittanen tekee kolmivuorotyötä operaattorina Metsä Fibren Äänekosken tehtailla.

– Valvominen on sitä vaikeampaa, mitä enemmän tulee ikää. Itse täytän 52, ja kyllä yövuorot ovat selkeästi käyneet vaikeammiksi, hän sanoo.

Tiittanen sanoo, että hän selviää yövuoroista parhaiten sillä, että niitä on vain kaksi. Työskentely yöllä ei kuitenkaan vastaa samaa päiväaikaan, eikä nukkuminen aamulla ja päivällä vastaa yöunia.

– Ennen yövuoroa yritän ottaa pienet tirsat, mutta ennen ensimmäistä yötä se ei välttämättä onnistu, hän sanoo.

Tiittanen sanoo, että vuorotyöstä huolimatta hän pitää itseään hyvänä nukkujana. Se on hänen mielestään perus­edellytys, että vuorotyötä ylipäätään pystyy tekemään. Lisäksi hän ei ota unta itsestäänselvyytenä, vaan miettii asiaa kokonaisuuden kannalta. Hän panostaa säännölliseen rytmiin: siten yövuorojen aiheuttamat yksittäiset häiriöt rytmissä eivät pääse kasvamaan yli kestokyvyn.

– Syön säännöllisesti ja aamu- ja iltavuoron aikaan ja vapailla nukun säännölliseen aikaan. Hirveän myöhään en nykyään valvo edes vapailla, hän kertoo.

Nukkumiseen hän ei tarvitse erikoisjärjestelyitä.

– Verhot kiinni ja päätä tyynyyn, siinä se. Paras paikka nukkumiseen on oma sänky. Kun olen syksyllä käynyt pohjoisessa metsäreissuilla, niin kyllä ihan hyvin saan nukuttua sielläkin. 

On ollut jaksoja, jolloin päässä pyörivät ajatukset ovat karkottaneet nukkumatin.

Silti eläkeikään asti jaksaminen huolestuttaa Tiittasta. Täyteen eläkkeeseen on vielä yli 13 vuotta. Hän sanoo, että on miettinyt, riittääkö terveys sinne asti.

– Suoraan sanottuna aika kaukaiselta tuntuu, että 65-vuo­tiaana vielä tekisin vuorotöitä. Kurinalaisuus on nyt se ykkösjuttu pärjäämiseen, mutta olen ajatellut, että jos tulevaisuudessa on vielä mahdollisuus 61-vuotiaana päästä puolikkaalle eläkkeelle, niin siihen kyllä pyrin, hän sanoo. 

Vaikka Tiittanen on hyvä nukkumaan, on ollut jaksoja, jolloin päässä pyörivät ajatukset ovat karkottaneet nukkumatin. Niin kävi, kun hän mietti yötä myöten tekeillä olevaa remonttia. Ensi kesänä hänen on tarkoitus ryhtyä rakentamaan pihalle saunaa.

– Saa nähdä meneekö unet samalla. Ainakaan tämä remontti ei ole niin hätäinen, ja sen voi ottaa harrastuksen kannalta. Onhan niitä kesiä.

Unilääkäri Tuomilehdon mukaan unen katkeaminen yöllä aiheuttaa usein ahdistusta ja stressiä. Tuomilehto suosittelee silloin vastalääkettä. Hän nimittää sitä plan B:ksi.

– Jos yöllä herää, eikä uni tule, pitäisi olla jotain mukavaa tekemistä. Minulla se on kirjan lukeminen. Pointti on se, että kun tykkään siitä, niin minua ei ahdista. Keskityn lukemiseen ja ennemmin tai myöhemmin rupeaa kuitenkin väsyttämään, ja mahdollisuus nukahtamiseen lisääntyy. Jollekin se voi olla äänikirjan kuuntelua tai kivan sarjan katsomista kännykästä tai tabletilta. Mikä kenellekin sopii, hän sanoo.

Tuomilehdon mukaan ikä tuottaa muutoksia uneen paljon myöhemmin, kuin ihmiset kuvittelevat.

– Fysiologisesti unen muutokset alkavat tulla kuvaan vasta 70 ikävuoden jälkeen, jos on kyse suht terveestä ihmisestä. Jos nukkuminen on kaikesta yrittämisestä huolimatta huonoa, taustalla on unihäiriö, eli lääketieteellinen ongelma. Silloin on hakeuduttava työterveyteen ja tutkimuksiin, Tuomilehto sanoo.

Tuomilehdon mukaan lääketiede tuntee yli 80 erilaista unihäiriötä. 

– Ne ovat hyvin hoidettavissa, hän sanoo.

Tammikuun aikana kemiläinen Samuli Ahvenjärvi alkaa piristyä. Pahin kaamosaika on takana, ja hangilta paistava aurinko lupaa keväänkin koittavan. 

– Loka-joulukuun pimeys vaikuttaa vireystasoon, silloin on ehkä vähän väsyneempi, hän miettii.

Ahvenjärvi on tehnyt nyt vuoden päivät töitä käynnissäpitäjänä talteenotossa Metsä Fibren Kemin tehtaalla. Aikaisemmin päivätöissä sähköasentajana työskennellyttä Ahvenjärveä oli jo jonkin aikaa kiinnostanut, miten kolmivuorotöissä pärjäisi. Hän tiesi itsensä iltavirkuksi, joten ajatus työn tekemisestä yöllä ei tuntunut mahdottomalta.

– Ajattelin kokeilla, ja ihan hyvin se on itselle sopinut. Eihän sitä voi tietää, jollei kokeile, hän sanoo.

Vuoden jälkeen kokemus vuorotöistä on ollut yllättävänkin positiivinen. Ahvenjärven fysiikalle se sopii, eikä nukkumisen kanssa ole ollut ongelmia. Yövuoron päätteeksi hän keittelee itselleen valvomossa aamupuuron, joka ehtii sopivasti vaikuttaa niin, että kotona on mukava kömpiä vällyjen alle ja nukahtaa. 

– Vuorotöissä ollessa lasten kanssa on ehtinyt olla jopa enemmän, eikä ole tarvinnut pitää heitä niin paljon hoidossa, hän juttelee.
Ahvenjärven salaiset aseet hyviin uniin ovat pimennysverho, korvatulpat ja niska-hartiaseutua tukeva, anatominen tyyny. Hän sanoo, että ilman korkeaa tyynyä harteikkaan olisi vaikea nukkua kyljellään. Korvatulpat takaavat hiljaisuuden, vaikka eka- ja kolmasluokkalaiset lapset ovatkin jo tottuneet siihen, että isän täytyy saada joskus nukkua parhaaseen leikkiaikaan. 

Pimennysverholla Ahvenjärvi saa hämättyä elimistöään varsinkin silloin, kun pohjoisessa paistatellaan yöttömässä yössä. Villasukkia hän ei pidä nukkuessaan, koska silloin tulisi liian kuuma. Peittokin on parempi ohuena. Ja kun hän nukahtaa, omat elokuvat pyörähtävät käyntiin. 

– Monesti unet liittyvät päivän tapahtumiin. Viimeksi taisin olla unessa työmaalla, hän sanoo.

Ahvenjärven mukaan hänen vuorossaan ei olla ahkeria kahvinjuojia. Vesi vaikuttaa suositummalta janojuomalta. Se voi olla myös sukupolvikysymys, sillä monet työkaverit ovat Ahvenjärven lailla kolme–nelikymppisiä.

– Kahvia juon sen 3–4 kuppia päivässä, mutta en yövuoron aikaan. Huomasin, että se haittasi nukkumista yövuoron jälkeen, hän kertoo.

Kofeiinilla on puolensa. Lääkäriseura Duodecimin mukaan kofeiinin on vuorotyöläisillä todettu lisäävän tarkkaavaisuutta ja vähentävän ajovirheitä. Sopivina annoksia kofeiini parantaa jopa kestävyysurheilusuorituksia noin kolmella prosentilla. 

Toisaalta vereen imeytynyt kofeiini on 3–6 tunnin jälkeen juomisesta vasta puolittunut, ja kokonaan se häipyy elimistöstä vasta 8–14 tunnissa. Kofeiini kiihottaa keskushermostoa, ja vaikeuttaa sen takia nukahtamista, heikentää unen laatua ja lyhentää unta. Tosin vaikutuksissa on selviä perinnöllisiä eroja, ja esimerkiksi tupakointi nopeuttaa kofeiinin prosessointia elimistössä jopa puolella.

Ahvenjärven mukaan väsymykselläkin on oma tärkeä tehtävänsä: ilman sitä on vaikea nukahtaa. Ahvenjärvi simahtaa välillä päiväunille tai illalla sohvalle. Ilman väsymystä nukahtaminen on huomattavasti vaikeampaa, lahjakkaallekin nukkujalle.

Teksti Mari Schildt
Kuvat Nina Susi, Akseli Muraja, Mikko Vähäniitty