Jouluaatto on vuoden tärkein ja erikoisin juhla: taivaalla loistaa ylimääräinen tähti, lampaat tuijottavat ruokansa tilalle ilmestynyttä pyhää vauvaa ja kaikki aikuiset väittävät, että joulupukki ei ole totta, vaikka ovat nähneet hänet moneen kertaan. Ja tontut katsovat Anjalankoskella Markus Rakkolaisen keittiön ikkunasta, miten kuusihenkinen perhe syö Suomen tärkeintä ateriaa pyjamat päällä.

Ei kerta kaikkiaan käy, jos koristeita on laitettu eri paikkaan kuin edellisenä vuonna!

Markus työskentelee Inkeroisten kartonkitehtaalla käpimiehenä eli mekaanikkona. Tänä jouluna hän on kotona lomautettuna. Ei haittaa yhtään. Hänen vaimonsa Mirkka sai lapsuudenkodistaan amerikkalaisen joulun tartunnan, mikä on sittemmin ryöpsähtänyt. Essi 19, Jesse 13 ja Juuso 11 sen tietävät: meidän joulu on överein! (Ella 20 lienee samaa mieltä.)

– Ella tulee aatonaattona kotiin, se on meidän joulutarkastaja. Ei kerta kaikkiaan käy, jos koristeita on laitettu eri paikkaan kuin edellisenä vuonna! kertoo pikkusisko.

Rakkolaisilla on iso varasto täynnä koristeita, ja joululoosi on valtava, täynnä perintöjä ja lasten askarteluita. Jouluvalotkin ovat mittavat.

– Meidän talo näkyy. Töissä kuulee, että valot on laitettu, kertoo iskä.

Rakkolaisten erikoisuus on ollut joulukalenteri, jossa oli ennen joka päivälle joku tekeminen, vaikka että tehdään lettuja tai lumiukko. Kalenterin viimeisen päivän tekeminen, joka poistaa aamun tylsyyden, on jäänyt voimaan: aamulahjametsästys!

– Huoneisiin on kätketty arvoituspapereita, joita seuraamalla selviää, missä aarre lopulta piilee. Monesti se on joku peli. Pojat on innoissaan, me jo sen verran vanhoja että piilotetaan papereita, Essi kertoo.

– Viime vuonna saatiin uudet kännykät! Juuso kertoo.

Muovista joulukuusta ei erota koristeiden takaa. Perheen neljä kissaa tulevat kaatamaan sen taas.

Aamupuuron jälkeen käydään haudoilla, ja sitten aamusaunaan. Saunan jälkeen puetaan päälle punaiset Grinch-joulu­pyjamat, ei todellakaan ykkösiä päällä, se on tosi kivaa! Sadan vuoden päästä kun koko Suomi tekee samoin, perinteen alkupiste voidaan kohdentaa Rakkolaisiin. Avainsana: rentous.

Fiilis tulee Lumiukosta ja Joulupukin kuumasta linjasta. 

– Lumiukko on vähän surullinen. Helppo seurata, kun siinä ei puhuta, sanoo Jesse.

– Me itketään usein kun katsotaan sitä. Iskä ei itke, kertoo Essi.

Kahveista on luovuttu, kun kukaan ei jaksa syödä torttuja. Iskä savustelee kalaa ulkona. Kohta hän pääsee suosikkiruokansa tuutsan kimppuun (imelä perunalaatikko). Pöydässä on kaikki perinteiset itse tehtynä, paitsi maksalaatikko. Lapsille laitetaan pariisinperunapallukoita ja broileripyöryköitä! Niitä lapset tulevat syöttämään tulevaisuudessa omille lapsilleen.

– Paras jouluruoka on kinkku ja palloperunat. Huonointa porkkana- ja lanttulaatikko, kertoo Jesse.

Silliä ja lipeäkalaa ei kukaan syö koskaan.

Lahjapolitiikka muuttui kolme vuotta sitten, kun Juuso joutui luopumaan uskosta joulupukkiin, kiitos koulukaverien.

– Pukista luopuminen oli helpotus, kun ei tarvitse enää odottaa epämääräistä neljän tunnin aikaa. Kerran tuli ensin joulupukki ja sitten vaari joulupukin tamineissa, iskä muistelee.

Ennen joulupukin kirjeet pantiin ikkunalaudalle, jonka eteen iskä taiteili lumeen tontunjälkiä; nyt Ella laittaa lahjalistansa maksettavaksi verkkokaupan ostoskoriin. Essi toivoo kauneustuotteita, Jesse pleikkaripeliä. Viime vuoden paras oli suoratoistopalvelu, josta voi katsoa animea. Juusolla on mieli­pide: Lahjat ehdottomasti tärkeintä joulussa. Tämäkin tulee muuttumaan – Essille tärkeintä on jo koko päivä.

Kun lapset olivat pieniä, käytiin aattona neljässäkin eri paikassa. Mistä sellainen on kotoisin! Joulusta tuli oma, kun siitä tehtiin sellainen.

Hämärän laskeuduttua ikkunasta näkyy tusinan verran pukkeja, kun keskellä kylää asutaan. Rakkolaiset jakavat lahjoja telkkarin takkatulen loisteessa, katsovat mitä muut saavat. Paras lahja kaikille on oma perhe.

Teksti: Ilkka Palmu, kuva: Johannes Wiehn